Raamattua ristiin rastiin

Ef.1:3-15 Pelastuksen sinetti

2006-08-06T20:53:00.000+03:00

Häneen, Kristukseeen, uskoessanne, olette myös saaneet Luvatun Pyhän Hengen sinetiksi; tämä sinetti takaa pelastuksemme lopullisen toteutumisen.
- juutalaisilla oli pelastuksen sinettinä ympärileikkaus; se oli merkkinä Jumalan kansaan kuulumisesta.
- kristittyjen merkki on kaste, joka sekin on näkyvä ja koettava, mutta ei jätä mitään ulkonaista merkkiä. Kasteeseen liittyy usko. Uskon taas lahjoittaa Pyhä Henki.
Entäs sitten kun uskoa ei enää tunnu olevan. Monella on sellainen kokemus, että usko loppuu.
- joku etsii uskoa aikaansaannoksistaan: paastoamisesta, rukoilemisesta, raamatunlukemisesta, kristillisistä suorituksista. Näissä kaikissa tulee pää vetäjän käteen ennen pitkää. Etsijä joutuu huomaamaan, että kaikessa on oltu mukana enemmän tai vähemmän puolinaisella sydämellä. Innostus ja kokemukset eivät anna vakuutusta, että minullakin on voitelu, tuo merkilliinen sinetti, joka kertoo Jumalalle, että hän osaa minut lopulta lunastaa, viedä perille.
Mistä se vakuutus sitten tulee?
Kun appeni kuoli äkillisesti runsaat 25 vuotta sitten, meidän poikamme oli 8-vuotias. Silloin oli perimmäiset kysymykset pinnalla luontevasti. Hän kysyi minulta palatessamme Mäntyharjulta, että mistä sitten tietää, että uskoo. Vastasin silloin ja vastaan vielä nytkin - jo se, että haluaa uskoa, on Jumalan synnyttämää oikeaa uskoa.

Huomaan, että elämässä on aikoja, jolloin palavuutta on ollut vaikka muille jakaa. Sitten on ollut aikoja, jolloin sisällä on vain tyhjyys, ei mitään innostusta, ikäänkuin olisi pimeässä syysyössä ja vielä säkki päässä. Ihmisten hyvää tarkoittava lohdutus ei ulotu niihin pimeyksiin.

Ainoa mikä silloin kestää, Jumalan sana. Se ei muutu toiseksi, kun oma tunnemaailma heittelee voltteja nälän tai väsymyksen tai pettymyksen tai pelon tai jonkin muun pätevän syyn vuoksi.

Minut on kastettu Kristuksen omaksi. Mitään merkkejä se ei jättänyt. Jostakin on vain syntynyt luottamus häneen, eikä se tunnu lähtevän irti kulumallakaan. Ei se lähtenyt silloinkaan kun olin pettynyt Jumalaan ja halusin unohtaa hänen milloinkaan puhuneen minulle. Halusin unohtaa jokaisen hyvän hetken, jonka olin kokenut.

Mutta hän ei unohtanut eikä unohda.
Nuo yli 30 ’Kristuksessa’ ilmaisua, jotka ovat Efesolaiskirjeessä, kertovat vakuuttavasti, että Jumalalla on koko ajan ollut suunnitelma sinua ja minua varten.
Siihen kuuluu syntien anteeksiantamus ja rikkomusten unohtaminen ja pois pyyhkiminen - ’Kristuksessa’.
Siihen kuuluu kaikkenlainen hengellinen siunaus ja taivaalliset aarteet, Pyhän Hengen lahjat - Kristuksessa.
Siihen kuuluu lapseksi ottaminen, adoptoiminen Jumalan perheväkeen, Jeesuksen sisareksi ja veljeksi, perilliseksi - Kristuksessa.
Siihen kuuluu kaikkien erottavien väliseinien purkaminen miehen ja naisen väliltä, rotujen väliltä, rikkaiden ja köyhien väliltä, eri tavalla uskovien väliltä -Kristuksessa.

Tämä kaikki jo ennen maailman luomista, ennen kuin mitään oli, ennenkuin oli edes aikaa. Tämä kaikki tapahtui jo iankaikkisuudessa - Kristuksessa.
”Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.”

Tässä on päämäärä ja tehtävä. Tässä ohjelma ja tässä on voimanlähde.

Kol.1: 15-23 Pelastushistoria - nyt

2006-08-05T18:52:00.000+03:00

Isä Jumala on luonut kaiken Poikaansa varten, hänen kanssaan. Isä Jumala on antanut kaiken Poikansa valtaan, niin että Poika pitää kaikkea koossa. Isä on myös tahtonut, että kaikki hyvä, mitä syntyi luomisessa, palautuisi ennalleen. Siksi lähti heti lankeemuksen tapahduttua liikkeelle valtava tapahtumasarja (vaimon siemen murskaa käärmeen pään), jonka päätökseksi kaikki viholliset tuhotaan, myös kuolema. Kaiken tämän sai aikaan Isän ainoa Poika Jeesus Kristus. Hän on kulkenut koko pelastushistorian kansansa rinnalla ja viimein syntyi ihmiseksi kansansa keskelle. Hänessä meillä on syntien anteeksiantaminen, täysi sovinto Isän kanssa. Nyt meillä on toivo.

Seurakunta on tämän toivon kantaja maailman keskellä. Jeesus on meidän pyhityksemme ja nuhteettomuutemme Isän edessä. Tämä on ilosanoma, joka on antanut voiman kristityille. Tämä ilosanoman eteenpäin viejiksi meidät on kutsuttu.
Paavalin ajan seurakunta teki tästä ilosanomasta käytännön sovellutuksen omana aikanaan. Se aiheutti yhteiskunnassa sekä ihastusta että vihastusta. Meidän on tehtävä tästä toivosta ja ilosanomasta käytännön sovellutus omaan aikaamme.

Se ei voi olla vain yksinkertainen luettelo erilaisista hyviksi arvioiduista teoista, joita yritämme sitten suorittaa. Sovellutus koskettaa koko elämää. Se on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa ja se heijastaa aina rakkautta.

Uskon, että kullakin Kristus-ruumiin jäsenellä on oma tehtävänsä. Sen lisäksi kullakin seurakunnalla on oma tehtävänsä. Yksi tehtävä on aina voimassa: julistaa Jumalan valtakuntaa, niin että yhä uudet ihmiset tulevat uskolle kuuliaisiksi. Toinen on aina palvella rakastaen niitä, jotka tavalla tai toisella tarvitsevat apua.

Joh.1:1-14 Taivas koskettaa maata

2006-08-04T10:08:00.000+03:00

Bo Giertz kertoo kommentaarissaan tutkijoiden yksimielisyydestä siinä, että Johanneksen evankeliumin alku on varhaisen seurakunnan kokoontumisissa laulettu hymni. Kristittyjen vainojen aikaan roomalainen käskynhaltija Plinius pyytää keisari Trajanukselta ohjeita. Siis parikymmentä vuotta Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen jälkeen. Plinius oli teloituttanut muutamia kristittyjä, jotka olivat kieltäytyneet uhraamasta keisarille ja Rooman jumalille. Muita rikoksia heillä ei ollut tilillään. Kuulusteluissa hän oli antanut kiduttaa mm. kahta diakonissaa, eikä muuta ollut ilmennyt kuin että kristityillä oli tapana tiettynä päivänä aamun koitteessa kokoontua vuoroveisuulla ylistämään Kristusta Jumalana.
Tutkivat pitävät hyvin todennäköisenä, että evankeliumin alku on juuri tällainen hymni, jota laulettiin niinkuin Vanhan testamentin psalmeja vuoroveisuna.

Jumalan ilmestyminen Kristuksessa oli se valtava kokemus, joka antoi seurakunnalle voiman vainojen keskellä. Se oli näkökulma, jonka kautta Vanhaa testementtia voitiin ymmärtää. Jeesus-valosta tuli valo ymmärtää kirjoituksia. Jeesus oli mukana luomisessa. Hän oli Jumalan uutta luova Sana. Kaikki sai syntynsä hänen kauttaan. Kaikki on luotu häntä varten. Tämä on valtava, kosminen, koko maailmankaikkeutta syleilevä uskontunnustus, joka tulee käsinkosketeltavaksi. Sillä hän, kaiken Luoja ja kaiken ylläpitäjä, tuli ihmiseksi, yhdeksi meistä. Tästä saa koko ihmisyys, jokainen ihmiselämä mittaamattoman arvonsa: Jumala tuli ihmiseksi, aineeton suostui aineen rajoituksiiin. Jo luomisessa Jumala sanoi kaikkea luomaansa materiaalista todellisuutta hyväksi. Jeesuksen ihmiseksi tuleminen sinetöi aineellisuuden, ruumiillisuuden siunauksen. Elämme Jumalan luomassa maailmassa, joka on luotu Jumalan rakastavasta tahdosta, joka pysyy yllä Jumalan rakastavan tahdon voimasta.

Johannes sanoo ensimmäisessä kirjeessään (1.Joh.4:2-3), että Jumalan ihmiseksi tuleminen (inkarnaatio) on ilosanoman varsinainen tunnusmerkki: Jumalasta syntynyt tunnustaa Jeesuksen lihaan tulleeksi. Katso kuvaasi peilistä: Sieltä katsoo vastaan Jumalan ihmeellinen luomistyö, ei hän missään kohden epäonnistunut.

1.Moos.3 Vapaana kirouksesta

2006-08-03T21:33:00.000+03:00

Kiusauskertomus on tuttuakin tutumpi suurimmalle osalle rippikoulun käyneistä. Yhä uudestaan hämmästelen sitä, että se on tuhansia vuosia myöhemmin ajankohtainen. Sen perusajatukset toistuvat lukemattomina muunnoksina jokaisen ihmisen elämässä:
- Epäilys Jumalan sanaa kohtaan (Onko Jumala todella sanonut..?)
- Jumalan sanan epäily (Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää...)
- Synnin tuoman rangaistuksen kiistäminen (Ei, ette te kuole.)
- Houkutus itsensä korottamiseen (...teidän silmänne avautuvat ja tetulette niinkuin Jumala...)
- Syntitoverin hankkiminen (Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen...)
- Pako Jumalan luota (...mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon...)
- Synnin puolustelu (Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle.)
Näinhän se yleensä tapahtuu.

Erityistä on jo tässä huomata, että Jumala etsii yhteyttä langenneeseen ihmiseen, kutsuu hänet kasvotusten kanssaan vastuuseen. Ihminen on ainoa olento maailmassa, jolla on tämä kyky tajuta vastuunsa ja ottaa vastuu tekemisistään. Yhä uudestaan kertomusten edetessä Jumala kutsuu ihmistä samalla tavalla.
Samoin alusta lähtien tulee esille Jumalan vastaus ja apu langenneelle ihmiselle (3:15): Paha kohtaa voittajansa, joka on vaimon siemen (ainoa kohta Raamatussa, jossa puhutaan vaimon siemenestä - uudessa käännöksessä 'suku'), Jeesuksen neitseellinen syntymä ja hänen kuolemansa on jo tässä esillä. Käärme pistää - Jeesus kuolee ja murskaa käärmeen pään ja nousee kuolleista.

Synnin rangaistuksia oli vallankäyttö miehen ja naisen välillä. Alunperin, ennen lankeemusta, vallankäytöstä ihmisten välillä ja ihmisten yli ei puhuttu mitään. Miehen ja naisen suhde oli selkeästi tasavertainen kumppanuus ja yhteinen hallintavalta ja huolenpito muusta luomakunnasta.
Jeesus teki kaiken uudeksi. Hän poisti synnin kirouksen ja kutsui uuteen elämään, jossa etsitään Jumalan mielen mukaista elämäntapaa. Yksi osa sitä on miehen ja naisen uudenlainen suhde ilman alistamista ja vallankäyttöä.

Vanhaa testamenttia on katsottava Uuden testamentin kautta ja opittava näkemään, miten Vt viittaa yhä uudestaan Jeesukseen.
Aadam oli 'sen esikuva, joka oli tuleva' (Room.5:14). Vt:ssa on lukuisia tapahtumia ja henkilöitä, jotka ovat esikuvia Jeesuksesta. Vt:ssa on tulevan varjo (Hepr.10:1).
- Jeesus oli luomisessa Jumalan Sana ja Valkeus (1:3).
- Jeesuksen kanssa Jumala keskustelee sanoen: Tehkäämme ihminen kuvaksemme (1:26).
- Jeesus on vaimon siemen (3:15, Gal.3:16, joka on lävistetty (Ps.22:17, Sak.12:10)
- Jeesus peittää alastomuutemme häpeän (3:21, Ilm.3:18)
Ilman tätä näkökulmaa Vanha testamentti on lukittu kirja.

1.Moos.2 Mieheksi ja naiseksi

2006-08-02T12:04:00.000+03:00

Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät, kuten edellinen luku kertoo tiivistetysti.
Tässä tapahtumaa avataan laajemmin. Tämä on miehen ja naisen liiton, yhden lihan liiton peruskohta. Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Sama koskee myös naista, vaikka sitä ei tässä sanotakaan. Ellei tätä napanuoran katkaisemista vanhempiin tapahdu, avioliitto on kriisissä. Olen useammin kuin kerran nähnyt, millainen kriisi syntyy, kun appivanhemmat eivät malta pitää näppejään erossa nuoren parin kodista. Jos molemmista ei löydy sellaista itsenäisyyttä, että puolisot yhdessä kieltävät puuttumisen heidän asioihinsa, ollaan pulassa. Tai jos jompikumpi vaikeuksien tullessa turvautuu ensisijassa vanhempiinsa tai valintatilanteissa valitsee vanhemmat puolison sijasta, ollaan metsään menossa. Joskus tilanne vaatii niin radikaaleja toimia, että pariskunnan on muutettava toiselle paikkakunnalle muutaman sadan kilometrin päähän, että saadaan rauha rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Senkin olen nähnyt ja ratkaisu toimi.

Tässä on myös yksinkertaisesti kerrottu avioliiton iloisesta ja luontevasta seksuaalisuudesta. Turvallisuus ja toisiinsa sitoutuminen luovat ilmapiirin, jossa seksuaalisuuden toteuttaminen on kohdallaan, ilman häpeää.
Jumala loi miehen ja naisen tasavertaiseen kumppanuuteen (jae 18): Teen hänelle kumppanin, joka sopii häen avukseen. Tässä käytetty heprean sana 'ezer' tarkoittaa voimakasta apua. Ezer-sanaa on käytetty Vanhassa testamentissa vajaat 20 kertaa ja lähes yksinomaan Jumalasta, usein psalmeissa (Jumala on apuni, esim. psalmi 121:1-2), ja muutaman kerran sotapäälliköstä joka tulee joukkoineen heikomman armeijan apuun. Ezer-sanaan liittyy kuitenkin prepositio, joka muuttaa merkityksen tasavertaiseksi avuksi. Miehen ja naisen suhde on tarkoitettu tasavertaiseksi kumppanuudeksi.

Joskus tuntuu, että tästä ollaan kovin kaukana.

-----------------------------------------------------
Koska luominen herättää kaikenlaisia kysymyksiä, niin sinulle, joka haluat perehtyä aihepiiriin laajemmin, olen kerännyt oheen linkkejä, joiden parissa riittää pohdittavaa.

http://www.concordia.fi/luentoja/kehitysoppieimahduraamatuun.htm
http://personal.inet.fi/private/tsasouna/Ortodoksinen_usko/maailman_luominen.htm
http://www.adventtikirkko.great.fi/opetus/luominen.htm
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/56.htm
http://www.perusteet.tk/ Tästä linkistä löydät evoluutiokriittistä kirjallisuutta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luomiskertomus
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=22 Jotta informaatio ei olisi kovin yksipuolista, tämän linkin takana on paljon pureskeltavaa täysin toisenlaisesta näkökulmasta.
http://ratasajatuksia.wordpress.com/

1.Moos.1 Ihmisarvo ja ihmisen vastuu

2006-08-02T11:48:00.000+03:00

Luominen avaa mahtavat näköalat kristityn elämään. Kysymykset: Kuka on kaiken takana? Mitä tarkoitusta varten kaikki luotiin? Nämä ovat ensisijaisia ei niinkään se, miten kaikki tapahtui. Luomiskertomus kertoo, että maailma ja ihminen ovat lähtöisin Jumalasta, hänen tahdostaan.
Jos joku haluaa mietiskellä luomisen ja evoluution herättämiä kysymyksiä, liitän tähän yhden nettisivun. Voit itse selailla lisää internetistä. Aineistoa on.
http://www.nic.fi/~jlindell/genesis.htm#4.1

Luominen ja Jumala kaiken takana asettaa ihmisen ainutlaatuiseen vastuuseen Luojan edessä ja luo samalla ainutlaatuisen yhteyden koko ihmiskunnan välille. Se luo myös perustan ihmisarvolle, kaikenlaisen työn arvolle ja aineellisen maailman arvolle. Kun Genesis puhuu Adamista niin Uusi testamentti puhuu uudesta Adamista, Jeesuksesta. Jeesus vahvisti elämällään luomiskertomuksen painavan eettisen sisällön. Jeesus antoi ylenkatsotuille takaisin heidän luovuttamattoman ihmisarvonsa, rakentajana hän työnteollaan antoi arkityölle täyden arvon, syntymällä ihmiseksi ja nousemalla ruumiillisesti kuolleista hän antoi aineellisuudelle ja ruumiillisuudelle mittaamattoman arvon, suostumalla viattomana syntiseksi meidän edestämme hän osoitti meille vastuumme Jumalan edessä, toiminnallaan ja asenteellaan hän kaatoi sukupuolten ja rotujen väliset raja-aidat ja näytti mitä on todellinen yhteys ihmisten kesken.

Luomiskertomuksessa on ihmisarvon perusta. Se ilmoittaa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämän ymmärtäminen antaa meille oikean käsityksen yksilön arvosta. Se ei jätä mahdollisuutta itsensä vähättelyyn. Meille on annettu luomisessa ainutlaatuinen asema, johon liittyy erityinen etuoikeus olla jatkuvassa yhteydessä Luojaan ja mahdollisuus muuttua yhä enemmän hänen kaltaisekseen (2.Kor.3:18).

Luomiskertomuksessa on todellisen veljeyden perusta. Jumalan asema luojana merkitsee, että hän on kaikkien Isä (Mal. 2:10) ja että kaikki ihmiset ovat veljiä ja sisaria keskenään. Hän on meidän Isämme ja me olemme hänen lapsiaan. Sukupuolesta, rodusta, kasvatuksesta tai asemasta riippumatta kaikki on luotu Jumalan kuvaksi. Jos tämä ymmärrettäisiin ja sitä sovellettaisiin käytäntöön, maailmasta häviäisi rotukiihko ja kaikenlainen syrjintä.

Luomiskertomus nostaa esille henkilökohtaisen vastuun. Koska Jumala on meidät luonut, me kuulumme hänelle. Tähän tosiasiaan liittyy se, että meillä on vastuu uskollisesti huolehtia fyysisistä, henkisistä ja hengellisistä kyvyistämme.

Luomiskertomus tekee meidät vastuullisiksi ympäristöstä. Luomisessa Jumala asetti ensimmäisen miehen ja naisen puutarhaan (1.Moos. 2:8). Heidän tuli viljellä maata ja "vallita" koko luomakuntaa. Tämän mukaisesti meillä on Jumalan antama vastuu elinympäristömme suojelusta.

Luominen julistaa ruumiillisen työn arvoa. Luoja antoi ihmiselle tehtäväksi "viljellä ja varjella" Eedenin puutarhaa (1.Moos. 2:15).

Luominen kertoo aineellisen maailman arvosta. Jumala totesi luomistyönsä jokaisessa vaiheessa, että kaikki se, mitä hän oli tehnyt, oli hyvää. Luotu aine ei siis ole olemukseltaan paha vaan hyvä. Tämä on täysin muuta kuin hellenistisen filosofian opetukset, jossa korostettiin henkisen ylivertaisuutta aineelliseen nähden.

2.Tess.2:13-3:18 Terveestä hengellisyydestä

2006-08-02T10:29:00.000+03:00

Loma ja sen myötä väsymys pääsi yllättämään ja tessalalonikalaiskirjeen kommentointi lopahti hieman kesken. Mutta ennen kuin jatka luomisesta ja Genesiksestä niin täydennän keskenjääneen.
----------------------------
Edellä puhuin uskollisesta ja kärsivällisestä arkityön tekemisestä ja omien vastuiden ja velvollisuuksien hoitamisesta kotona ja yhteiskunnassa. Paavalilla motivoi ilosanoman eteenpäin viemiseen näky Jeesuksen pikaisesta paluusta. Pietari muistuttaa kirjeessään (2.Piet.3:9) Jumalan erilaisesta aikakäsityksestä, joka saattaa vaikuttaa ihmisten silmissä viivyttelyltä lupausten täyttämisessä; siis ikäänkuin Jeesuksen paluu olisi myöhässä. Jeesus tulee eikä hänen tulonsa päivää tiedä kukaan muu kuin Isä. Siksi on syytä valvoa. Jumala on ollut aloitteentekijä uskon syntymisessä. Hän on tehnyt meidät kykeneviksi vastaamaan hänen kutsuunsa. Herran sanassa on edelleen sama voima; se herättää ja uudistaa.
Siispä pysytään uskollisina kutsujalle. Hän antaa myös voiman jokapäiväiseen valvomiseen ja hänen kutsunsa seuraamiseen.

3:6ss Lopuksi Paavali päätyy varsinaiseen ongelmaan, mikä varmaan on antanut aiheen koko 2.Tess:n kirjoittamiseen. Hänen opetuksensa Jeesuksen takaisin tulemisesta oli käsitetty väärin. Koska Jeesus kohta palaa, ei tarvitse enää tehdä työtä, ei kannata enää tehdä työtä vaan julistaa ilosanomaa ja ns. 'elää hengellistä elämää'. Paavali ei kurittomalla elämällä tarkoittanut vain yleisesti sopimatonta elämää. Jatko antaa selkeästi ymmärtää, että kurittomuus tarkoittaa tässä nimenomaan velvollisuuksien laiminlyömistä. Seurakunnassa oli hurmahenkinen joukko, joka yksinkertaisesti jätti ansiotyönsä ja heittäytyi seurakunnan elätettäväksi. Sitä he saattoivat perustella sillä, että Herran päivä oli jo alkanut eikä työtä enää tarvinnut tehdä tai että hengelliset ihmiset voivat jättää ruumiillisen työnsä ja heittäytyä Hengen vietäviksi ja elatuksen huolet vähemmän hengellisille ihmisille.

Paavalin oma esimerkki, kaksinkertainen työ: ensin teltantekijänä ja samalla opettajana, evankelistana, seurakunnan perustajana, antoi selkeän mallin arkisesta ansiotyöstä jokaisen kristityn velvollisuutena. 1.Kor.9:14ss hän kertoo, miten ilosanoman julistaja on oikeutettu saamaan elatuksensa ilosanomasta. Tästä oikeudestaan hän oli vapaaehtoisesti luopunut, ettei sanan vastaanottamiseen olisi mitään esteitä, ettei hänen motiivejaan kyseenalaistettaisi.

Paavali sanoo noiden ylihengellisten puuhia joutavaksi. 'Jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä.' Tätä ei ole tarkoitettu heitoksi köyhiä työttömiä kohtaan, vaan työtä vieroksuville tiukaksi kehotukseksi. 'Sosiaalipummi' ei ole katteeton sana Suomessa. Tästä oli hyvä esimerkki hiljattain Hesarissa, jossa työhönottaja kertoi 20-30-vuotiaiden kommenteista työnhakutilanteissa: Et kai sä tarkota, että tänne pitäis tulla joka päivä...? Miten niin seittemältä.. enhän mä silloin voi olla täällä, ku mä heräänkin vasta jotain yheltätoista! V-t mä tällasesta duunista, ku fattastakin saa paremman liksan.

Paavali puhuu kuitenkin seurakuntalaisista, siis uskovista veljistä ja sisarista. Heitä hänen kehotuksensa koskee. Ei hän uskottomia nuhtele. Todennnäköisesti erottautuminen heistä tarkoitti ehtoollisyhteydestä erottamista, että he havahtuisivat harharetkiltään ja tulisivat mielenmuutokseen.

2.Tess.2:1-12 Tulevaisuus on Jumalan

2006-06-22T08:29:00.000+03:00

Toisen kirjeen kirjoittamisen syy oli väärinkäsityksessä, joka seurakunnassa oli syntynyt. Ensimmäinen kirje ja jo ehkä hänen opetuksensa Tessalonikassa olivat jotkut ymmärtäneet väärin. Jotkut olivat ymmärtäneet, että Jeesus on jo tullut takaisin ja sen vuoksi päätelleet, että koko entinen elämäntapa, myös työnteko, on mennyttä historiaa. Elanto on ansaittava omalla työllä (1.Tess.4:11 vrt. 2.Tess.3:8-12). Siksi Paavali tarkentaa opetustaan Jeesuksen paluusta.

Jeesuksen paluuseen liittyy kolme vaihetta. Nyt on jo ensimmäinen vaihe menossa. Vääryys vaikuttaa juuri elettävän ajan keskellä. Sen täyttä vaikutusta pidättelee jokin. Selkein ratkaisumalli tälle 'pidättäjälle' on Jumalan oma päätös. Hän hallitsee suvereenisti ja kaikki tapahtuu aikanaan. Jumala hallitsee ajan kulkua.

Toisen vaiheen piirteitä ovat harhat, eksytykset ja suuri luopumus. Lopulta ilmestyy 'Vastustaja'. Päätös on lyhyt ja vaikuttava: Jeesus ilmestyy taivaista ja surmaa 'vääryyden ihmisen' yhdellä suunsa henkäisyllä.
Tämä kohta on herättänyt tavattomasti mielenkiintoa ja edelleen spekuloidaan sillä, ketä Paavali mahtoi tarkoittaa ja kenestä nyt on kyse. Sillä 'vääryyden ihmisellä' on ollut monta edeltäjää. Sen varsinainen esikuva on Syyrian kuningas Antiokos IV Epifanes, joka vuonna 167 eKr häpäisi Jerusalemin temppelin asettamalla sinne kuvapatsaansa ja Zeukselle pyhitetyn alttarin. Johanneksen Ilmestyksessä on vahvana aiheena hallitsijakultista varoittaminen. Taustalla vaikuttavat Antiokos IV Epifanes ja myös keisari Caligula, joka yritti samalla tavalla häpäistä temppelin, mutta kuoli ennen käskynsä toimeenpanoa. Tässä kirjeessä Caligula ja keisari Neron kristittyjen vainot, ovat vielä tulevaisuudessa. Mutta hallitsijakultti oli ajankohtainen.

Ei voi välttyä yhdistelemästä meidän aikamme piirteitä Paavalin ja varsinkin Johanneksen kuvaukseen, Johanneksen tosin 40 vuotta myöhemmin. Hallitsijakultteja on ollut meidänkin aikanamme ja on edelleen. Niissä maissa kristityt ovat samassa tilanteessa kuin Apostolien aikana. Täysin samassa.
Me voimme ehkä samaistua enemmän ensimmäiseen vaiheeseen: vääryyden salaisuus on jo vaikuttamassa. Luopumus on erityisesti ns. vanhassa kristikunnassa globaalista. Toisaalta Afrikassa ja Kiinassa ja Etelä-Amerikassa on koko ajan suuria herätyksiä, seurakunnat kasvavat. Kaikenlaista henkilökulttia on kristillisyyden piirissä kasvavassa määrin. Hajaannus on kasvavaa. Yhä useammalla on ainoa oikea oppi, jonka ympärille keräännytään - ei niinkään Kristuksen ympärille.

Mitä sitten on sanottava 'vääryyden ihmisen' henkilöllisyyden metsästyksestä? Sanon suoraan: turhempaan ei voi energiaansa käyttää. Se aika tulee, mutta sitä ennen tehdään työtä, hoidetaan vastuumme, kasvatetaan lapsemme, julistetaan ilosanomaa Jeesuksesta, pidetään huolta toisistamme ja palvellaan sitä yhteisöä, jonka keskellä elämme. Jumalan on tulevaisuus, eikä hän raota meille sitä verhoa kuin tarvitsemamme määrän. Meidän tehtävämme on uskollisesti ottaa yksi askel kerrallaan.

2.Tess.1 Kristityn palkka

2006-06-21T07:20:00.000+03:00

2.Tess on kirjoitettu todennäköisesti 51 alkupuolella. Edellisen kirjeen Paavali aloitti kertomalla omia lämpimiä muistojaan Tessalonikasta. Tässä hän puhuu siitä, mitä hänelle on kerrottu. Hän on kuullut paljon hyvää joka puolelta nuoren seurakunnan elämästä uskossa, sen rakkaudesta ja uskon herättämästä vastustuksesta.
Ensimmäinen luku on ikäänkuin profeetallinen rukous tai näky, jonka valtaan Paavali joutuu. Se ei ole niinkään tarkoin mietitty opetus kuten esim- roomalaiskirje ja galatalaiskirje tai 1.Kor, jossa Paavali vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Kiitosrukous kuvastaa Paavalin sydämen asennetta seurakuntaansa ja antaa meille hyvän kuvan esirukouksesta. Tämä ja muutamat muut ns. apostoliset rukoukset ovat hyvä pohja omalle rukouselämälle. Näin voimme rukoilla Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta (pyhät = ne jotka uskovat Jeesukseen, uskovat, kristityt). Jos et tiedä miten sanasi asettelet, niin käytä näitä. Muut apostoliset rukoukset löydät vaikkapa Verkoston nettisivulta: http://www.verkosto.net/?sid=93

Paavali on joutunut oman tilanteensa ja monien seurakuntiensa tilanteen vuoksi pohtimaan kärsimyksen ongelmaa: Miksi me joudumme kärsimään, kun olemme luopuneet kostamasta vaan pyrimme maksamaan pahan hyvällä? Miksi rakastamisella on näin huono palkka? Vastauksen hän löytää siitä, että Jumala saattaa kerran oikeuden voimaan ja paha saa oikeudenmukaisen palkkansa.
Ilosanoman lahja on, että me kuulumme Jeesukselle ja saamme olla Jumalan lapsia. Ilosanoman loukkaus on siinä, että ihmiset kyllä tahtovat armollisen Jumalan ja iankaikkisen elämän , mutta eivät Isää, jota on toteltava eivätkä Herraa, jota on seurattava kaikessa (jae8). Tämä kieltävä vastaus Jumalalle ja hänen ehdoillaan toteutuvalle yhteydelle on varsinainen syy siihen, että joidenkin "rangaistuksena on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta".
Paavali kiittää Jumalaa siitä, että tessalonikalaiset ovat tehneet oikean valinnan; he ovat lähteneet seuraamaan Jeesusta kuuliaisina hänelle.

Yhdyn Paavalin rukoukseen sinun puolestasi:
"Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä saamanne kutsun arvoisina ja että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne. Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti."

1.Tess.5:12-28 Johtajuudesta ja seuraamisesta

2006-06-21T07:16:00.000+03:00

Paavali lähtee siitä, että seurakunnalla on johtajat. Tällekin äskenkääntyneiden joukolle sellaiset oli asetettu; vanhemmisto tai paimenet tai diakonit, niinkuin Paavali oli tehnyt muuallakin (Apt.14:23). Kuukauden intensiivisessä yhteydessä uusien uskovien kanssa oppii heitä tuntemaan, luottamaan, keille voi antaa vastuuta, kuka on ns. ostanut näyn. Toisten edellä kulkeminen - niinkuin alkukielen sana kertoo - ei ole helppoa. Paavali sanoo johtajista vielä, että he toimivat Herran nimissä (Herrassa). Johtajilla on selvillä suunta, mihin ollaan menossa, he ovat yhteydessä Suunnan Antajaan kysellen ja samalla rukoillen hänelle uskottujen puolesta. Siihen kuuluu myös ojentaminen. Sana tarkoittaa kirjaimellisesti 'puhua järkeä ihmisille'. Sellainen tehtävä ei aina kiitosta saa. Siksi se tuntuu joskus raskaalta. Ei kukaan mielellään halua tulla ojennetuksi. Paavali puhuu vaivannäkemisestä.

Hepr.13:17:ssä kirjoittaja puhuu asiantuntevasti johtamisen kivuista. Ensimmäistäkään sotaa eivät ole voittaneet kapteenit tai everstit; he ovat tarvinneet joukot, jotka ovat kuuliaisia. Tarvitaan viisasta johtamista, mutta samalla tarvitaan myös viisaita seuraajia. Paavalilla oli Silaksen ja Pietarin kanssa erimielisyyksiä, seurakunnissa oli riitaisuuksia ja puolueita. Näin on jatkunut noista ajoista asti. On ihme, että ihmisten käsissä Jumalan valtakunnan todistus ei ole kadonnut maailmasta. Ilosanoma on viesti Jumalalta ja hän on intohimoisesti sitoutunut sen saattamiseen tiedoksi maailmalle. Tämä näky innoitti Paavalia ja hänen perustamiaan seurakuntia yhä uudelleen. Kokemus Pyhän Hengen läsnäolosta ja päivittäisestä rohkaisusta antoi voimaa kestää kärsimykset ja vainot.

Keskinäiseen huolenpitoon liittyi rajojen rikkojien (kurittomien) ojentaminen. Sana on sotilaskieltä ja puhuu sotilaallisesta järjestyksestä. Tämä voi viitata Apt.17:5:ssä kerrottuun torilla maleksivien joutilaitten värväämiseen Paavalia vastaan. Tapaus ei jäänyt ainutkertaiseksi. Heille tuli asettaa rajat. Nämä tapahtumat vaikuttivat joissakin pelkoa ja halua vetäytyä pois. Heitä tuli rohkaista.

Heikoilla oli kiusaus langeta vanhaan syntielämään; heitä tuli tukea. Tämä on tämänpäivän arkea. Kiusaukset ovat jokapäiväisiä. Siksi meillä on toisemme. Siksi usein Verkostossa puhumme suostumisesta tilivelvollisuussuhteeseen jonkun kanssa, johon luotan. Ilman tällaista suhdetta olemme helppo saalis Viholliselle ja hänen kiusauksilleen.

Johtajilla on haasteensa, mutta niin on seurakuntalaisillakin!

1.Tess.5:1-11 Puita istuttamaan...

2006-06-19T08:02:00.000+03:00

Silloin niinkuin nytkin oli niitä, jotka kiinnostuivat Jeesuksen paluusta niin, että alkoivat laskeskella päivämääriä, milloin se tapahtuu. Se on kiinnostava alue, joka tempaa edelleen monia mukaansa. Se houkuttelee jopa siinä määrin, että tavallinen elämä alkaa vaikuttaa tylsältä ja vaivalloiselta. Paavali sanoo suoraan, että sellainen aikamäärien laskeminen on hukkaan heitettyä aikaa. Senkin ajan voi käyttää tekemällä hyvää, ahkeroiden, työtä tehden, eläen arjessa Kristuksen rakkaus sydämessä.

Tessalonikalaiskirjettä lukiessani olen yhä paremmin oppinut ymmärtämään, mitä Luther tarkoitti maininnallaan omenapuun istuttamisesta: Jos maailmanloppu tulisi huomenna (siis jos Kristus tulisi huomenna takaisin), istuttaisin tänään omenapuun. Tavallinen elämä rakastaen, palvellen, työtä tehden on Jumalan suunnitelma kansalleen. Näin voimme välittää Jumalan rakkautta tähän maailmaan.

1.Tess.4:9-18 Kristityn toivo

2006-06-19T07:03:00.000+03:00

Selkeästi käy ilmi, että niin Tessalonikan seurakunnassa kuin muissakin oli myös naisia mukana. Siksi myös 'filadelfia' -sanan olisi voinut kääntää sisarusten tai kristittyjen väliseksi rakkaudeksi, jota se tarkoittaa. Tästä rakkaudesta Timoteus oli kertonut ja siitä myös Paavali oli kuullut puhuttavan muuallakin Makedoniassa ja Ateenassa asti. Paavalin käynti heidän luonaan oli tuonut uskoontulleiden ihmisten elämään niin suuren muutoksen, että se herätti huomiota laajasti.

Jeesuksen paluun odotus oli saanut jotkut ajattelemaan, ettei enää kannata tehdä työtä. Siitä ei ole enää mitään hyötyä. Tähän Paavali puuttuu tiukasti. Samasta hän muistutti efesolaisia myöhemmin (Ef.4:28). Siihen tosin liittyi entisen varkaan ammatin hylkääminen (älköön enää varastako). Yhä uudestaan Jeesuksen paluun odotus on spannut liikkeelle näitä työtä vieroksuvia opetuksia. 70-luvulla kristillisissä piireissä hyljeksittiin opiskelua; ei muuta kuin evankelioimaan, ei ole aikaa opiskella, ei muuta kuin kaikki vain kansakuntiin julistamaan Jumalan valtakuntaa jne. Yhä uudestaan ilmestyy julistajia, joilla on jalat tukevasti ilmassa ja jotka opettavat, että normaali elämä ei ole kristittyjä varten. Roskaa! Jumalan valtakunta ilmestyy tavallisen elämän keskellä, siellä missä teemme työtä ja etsimme sen kaupungin ja yhteisön parasta, jonka keskellä elämme; siellä missä perustetaan perhe ja rakastetaan ja kasvatetaan lapsia; siellä missä eletään sovussa jopa naapureiden kanssa.

Vainojen keskellä, kuolema silmien edessä Paavali rohkaisee ylösnousemuksen toivolla kristittyjä. Hän puhuu nukkumisesta, kuten Jeesuskin aikanaan (Jairoksen tytär, Mark.5:39). Kuolemastakin voi herätä niinkuin tavallisesta unesta. Antiikin aikana puhuttiin elämästä kuoleman jälkeen. Vedottiin Platonin opetukseen sielun kuolemattomuudesta tai vihkiydyttiin joidenkin mysteeriuskontojen salaisuuksiin uuden elämän toivossa. Kuoleman pelko ja luopuminen synnyttää kaikenlaista toivoskelua.

Platonin opetukset ovat saaneet vankan sijan kristittyjen parissa. Raamattu edustaa juutalaiskristillisessä perinteessään kuitenkin toista linjaa. Koko ihminen kuolee. Koko ihminen herätetään. Kuoleman ja ylösnousemuksen välillä on hiljaisuus, josta Raamattu ei juuri puhu. Tässä Paavali opettaa, miten yhteys syntyy. Jeesuksen palatessa uskovina kuolleet herätetään. Se tarkoittaa, että he saavat uuden ylösnousemusruumiin ja silloin elävät kristityt kohtaavat heidät yhdessä Jeesuksen kanssa. Tässä ei ole häivähdystäkään platonilaisesta dualismista, jonka keskellä kristillinen seurakunta eli. Ei erikoisista mysteerivihkimyksistä, ei muutamien harvojen hallussa olevasta salatiedosta.
Paavali rohkaisee seurakuntaa ruumiin ylösnousemuksella Jeesuksen ilmestyessä takaisin.

1.Tess.4:1-8 Objekti vai kumppani?

2006-06-17T10:31:00.000+03:00

Jo tässä ensimmäisessä kirjeessään Paavali alkaa puhua pyhityksestä, hengellisestä kasvusta, uudesta elämäntavasta, joka on kristittyjen kutsumuksen arvoista. He ovat Jumalan kansa samoin kuin vanha Israel oli Jumalan kansa. Sen tuli omalla erilaisella elämällään heijastaa Jumalan olemusta ja tuoda Jumalalle kunniaa. Vanhassa liitossa vain pappeja kutsuttiin pyhiksi ja erityisesti kehotettiin pyhittäytymään temppelipalvelusta varten. Uusi testamentti laajentaa tämän kutsun jokaiselle kristitylle. He kaikki ovat pappeja (1.Piet.2:5) ja heitä kutsutaan erottautumaan Jumalalle, antamaan itsensä Jumalan käyttöön. Paavali yhä uudestaan kutsuu muissa kirjeissään kristittyjä pyhiksi.

Vanha käännös on 4.jakeessa mennyt hakoteille kääntäessään 'skeuos' -sanan vaimoksi. Kohdan tulkinta on mennyt vielä kauemmas vikaan. Suorana johdannaisena vanhasta käännöksestä johtuu, että vaimo on avioliitossa vain seksuaaliobjekti, jota mies käyttää. Kun 'skeuos', astia, käänetään ruumiiksi silloin ovat subjekteina molemmat, sekä mies että nainen. Heille molemmille kuuluu antiikin seksin kyllästämässä kulttuurissa kutsu siveelliseen elämään. Eikä tilanne ole mitenkään muuttunut. Pakanallinen kulttuuri on täysillä läsnä jokaisen R-Kirjan ikkunassa. Sitä markkinoidaan kirjallisuudessa ja lukemattomissa TV-sarjoissa ja leffoissa. Sinkkuelämän arvomaailma ei poikkea mitenkään Korintin kaupungin ja antiikin arvomaailmasta 1000 'temppelineitsyen' ilotaloineen. Elämme kaikin tavoin Tessalonikan ja Korintin aikaa.

Sama koskee ahneuden kulttuuria, johon 6.jae viittaa. Ei poikkea mitenkään tästä päivästä. Kutsu pyhään elämään on kutsu vaeltamaan Hengessä. Vain hänessä ja hänen kanssaan voidaan saada uusi mielenlaatu ja voima vastata Jumalan kutsuun.

1.Tess.2:17-3:13 Vahvista ääni toisen maailman.

2006-06-16T21:15:00.000+03:00

Joskus kuulee puhuttavan kevyesti, miten uskovia vainotaan, vaikka kyseessä on vain uskovien oma kummallinen käyttäytyminen, ns. uskon tuputtaminen, ylhäältä päin lähestyminen. Meidät on kutsuttu olemaan erilaisia, ei erikoisia. Kun Paavali puhuu vainoista, hän tarkoittaa sitä, että nimenomaan usko Jeesukseen aiheuttaa vastustuksen, ei se, että kristityt tekevät jotain tökerösti.
Runsaasti esimerkkejä kristittyjen vainosta on lähihistoriassa naapurivaltioissa idässä ja etelässä kommunistivallan aikana. Nyt edelleen Venäjällä uudistetut yhdistyslait tekevät muiden kuin ortodoksien uskonnonharjoittamisen ja siitä tiedottamisen vaikeaksi. Niinkuin nyt juuri äsken Suomessa oikeusasiamiehen outo päätös, että kirkollisten lehtien osoitteeton jakelu on vastoin uskonnonvapauslakia! Tämä on vasta alkua.

Sekavuuden ja levottomuuden keskellä Pyhä Henki synnytti ainutlaatuisen yhteyden uskovien välille Tessalonikassa. Pyhä Henki yhdisti heidät samaan Jumalan kansaan, joka kärsi samalla tavalla Jerusalemissa ja Juudeassa vainoa omien heimolaistensa taholta. Nuoren seurakunnan uskolllisuus ja kärsivällisyys uskossa valoi Paavaliin rohkeutta. Ikäänkuin hän olisi suorastaan ollut hengittämättä peläten heidän puolestaan. Hyvät uutiset uskon vaikutuksista toivat elämän.

Yhä uudestaan Paavali nostaa esille Jeesuksen paluun. Jeesuksen toisen tulemisen odotus on kristittyjen lohdutus vaikeuksissa, voima vainoissa, vahva kehotus elää ylösnousemuselämää, rohkaisu pitää kiinni Jumalan valtakunnan arvomaailmasta.
Kun kuuntelen itseäni, huomaan, että kyllä se minunkin sisälläni resonoi, vaikka ei siinä määrin kuin näissä kahdessa kirjeessä. "Jos olemme panneet toivomme Jeesukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat." Bonhöffer rukoillee virressa 600: Vahvista ääni toisen maailman. Hän kaipasi vainojen keskellä sen ääen selkeämpää kulemista. Toisen maailman ääni on meidän voimamme.

1.Tess.2:13-16 Sana jakaa ihmisiä...

2006-06-15T08:52:00.000+03:00

Ilosanoma jakaa edelleenkin ihmisiä. Kun sana otetaan vastaan, se antaa voiman ja uudistaa ihmisen. Mutta jos se torjutaan, se herättää vastustusta. Jeesus sanoi tästä vastarinnasta, että he eivät halua uskoa, koska usko edellyttäisi valoon tulemista ja vastustajat eivät halua tulla valoon, ettei heidän tekojaan nuhdeltaisi. Joka ei ota vastaan sanaa, hänen täytyy kovettaa itsensä. Sana tekee levottomaksi. Filippin vankilassa (Apt.16:29-30) sana ja myös maanjäristys teki vanginvartijan levottomaksi. Hän teki levottomuudessaan oikeita kysymyksiä: Mitä pitää tehdä, jotta pelastuisin? Tessalonikassa näitä kyselijöitä oli vähän. Monet nousivat vastustamaan uskovia levottomuudessaan.

Tätä lukua on väärin käytetty oikeutuksena juutalaisten vainoihin. Vain sairas mieli voi Paavalin arvion maanmiehistään kääntää väkivallan ja antisemitismin oikeuttamiseksi. Room.9 kertoo selkeästi, millainen on Paavalin asenne. Hän rakastaa juutalaisia sydämestään ja mieluummin olisi itse suljettu pois taivaasta, jos voisi siten saada armahduksen heille.
Juutalaiset puolestaan vihasivat Paavalia kahdestakin syystä: toisaalta hän oli luopio, uskon kieltäjä ja harhaopettaja. Toisaalta hän oli kilpailevan lähetysfirman kiihkeä julistaja. Kristillinen julitus koettiin juutalaisissa piireissä heidän oman käännytystyönsä kilpailijaksi. Paavali kilpaili epärehellisesti luopiona; hän madalsi kääntymiskynnystä - kristityt eivät tarvinneet ympärileikkausta. Taloudelliset menetykset olivat myös tuntuvia. Ylhäisten naisten (Apt.17:4) rahallinen tuki oli ollut myös juutalaisille merkittävää. Kun he kääntyivät kristityiksi, rahavirrat kääntyivät toisaalle. Olen varma, että vainon syyt olivat näin raadollisia - kuin suoraan tästä ajasta.

Silti: Jokaisella, joka uskoo Jeesukseen, on edelleen sydämessään paikka juutalaisille. Jumala ei ole kyllästynyt heihin, vaan on uskollinen.

1.Tess.2:1-12 Jumala katsoo sydämeen...

2006-06-14T16:27:00.000+03:00

Tässä käy Paavalin rakkaus Tessalonikan uskoviin selkeästi ilmi; hän sanoo olleensa heille kuin äiti ja isä. Hehän olivat tulleet uskoon hänen julistuksensa kautta, he olivat hänen omia lapsiaan. Korinttilaisille hän sanoo suoraan, että minä teidät synnytin. Äidillä ja isällä on tietty läheisempi suhde lapsiin kuin vieraalla. Tällaista vanhemmuutta Jumala tahtoo seurakunnassaan nähdä; että kristittyjen todistuksen kautta syntyy uusia uskovia valtakuntaan ja että heillä on hengelliset vanhemmat ympärillään.

Paavali liittää uuden pienen seurakunnan yhdeksi kokonaisuudeksi Kristuksen ruumiin kanssa; heillä on sama ilosanoma, he ovat panneet toivonsa samaan Kristukseen kuin uskovat Jerusalemissa, juutalaiset ja ei-juutalaiset ovat yhtä ruumista, heillä on yksi Herra, jota he yhdessä odottavat tulevaksi. He kaikki ovat saaneet myös kärsiä vainoa.

Paavalia juutalaiset varmaan syyttivätkin kaikissa niissä asioissa, joita hän tässä tutkii itsessään. Häntä syytettiin oman edun tavoittelijaksi, vääräoppiseksi, koska hänhän oli juutalainen, mutta opetti toisin kuin kirjanoppineet: Messias on jo tullut ja Jeesus on juuri Vanhan testamentin luvattu Messias. Häntä syytettiin kunniankipeäksi, itse itsensä apostoliksi korottamaksi.
Paavali ikäänkuin vaipuu ajatuksiinsa tutkimaan omia motiivejaan julistaa Jeesusta. Rajun vastustuksen keskellä, kun hänen julistuksensa synnyttää väkivaltaisia reaktioita, hän käy läpi periaatteensa ja historiansa, miten hän on tähän joutunut. Hän tutkii sydäntänsä. Niin hän toteaa, että kaiken mitä hänellä on, hän on saanut Jumalalta. Hän viittaa ilmestykseen Damaskon ulkopuolella ja yksinäiseen aikaansa Arabiassa (3 vuotta). Jumala kutsui hänet vastustamattomalla tavalla. Siksi hän on vastuussa kutsujalleen eikä muille. Hän luopui vapaaehtoisesti oikeuksistaan saada elantonsa julistajana, luopui apostolin arvon tuomista oikeuksista, jotta vain ilosanoma Jeesuksesta ei kohtaisi mitään esteitä.

1.Tess.1 Usko Jeesukseen on näkyvä asia

2006-06-13T22:55:00.000+03:00

Puhuttelevinta on Paavalin aito huoli uusien uskovien hyvinvoinnista. Hän oli aidosti rakastunut heihin. Hän rakasti heitä kuin vanhemmat rakastavat pieniä lapsiaan. Hän oli levoton, miten he selviytyvät. Huolesta sairas. Hyvien uutisten vuoksi hän on valtavan kiitollinen Jumalalle.
Huomaan, että tähän tunteiden paloon verrattuna, mikä Paavalilla oli laumaansa kohtaan, omat fiilikseni eivät kyllä noissa korkeuksissa liidä, kun ajattelen ihmisiä Verkostossa. Tämä on surullinen tunnustus.

Paavalin rakkaus tessalonikalaisia kohtaan on aitoa. Hän itse joutui pakenemaan vainojen keskeltä ja hänellä oli valtava huoli siitä, miten pieni äskenkääntyneiden joukko selviää syntyneestä ahdingosta. Jeesuksen seuraaminen oli järisyttävä valinta niissä oloissa. Mutta usko Jeesukseen oli saanut käytännöllisiä, näkyviä muotoja; he hylkäsivät vanhat jumalat, he alkoivat vaivaa nähden huolehtia toisistaan, osoittaa rakkautta ja välittämistä ja heidän voimanlähteenään oli toivo Jeesuksen paluusta, ihmeellisestä päivästä, jolloin he saavat kohdata ylösnousseen Herran.

Nämä hengellisen heräämisen käytännölliset seuraukset näkyivät ja kuuluivat kauas. Paavali kuuli tessalonikalaisten kääntymyksestä puhuttavan pitkin Kreikkaa ja Makedoniaa. Uudenlainen elämäntapa tuli yleisesti puheeksi kaupungissa ja naapurikaupungeissa saakka. Ilosanoma ei ollut vain sanoja vaan Pyhän Hengen voimaa, joka sai aikaan valtavan muutoksen.

Minä kaipaan sitä - sekä Pyhän Hengen voimaa että muutosta.

1.Kor.16 Jeesus tulee - oletko valmis?

2006-05-30T18:48:00.000+03:00

Paavali järjestää varojen keräystä Jerusalemin äitiseurakunnan köyhille koko Vähässä Aasiassa. Tämä on hyvin käytännöllinen esimerkki Kristuksen ruumiin ykseydestä; ei-juutalaiset seurakunnat ja juutalaiset seurakunnat ovat yhden ja saman Kristus-ruumiin jäseniä, Pyhän Hengen uudestisynnyttämiä ja yhteenliittämiä.

Antaminen on alusta lähtien ollut osa elävän seurakunnan työtä. Sekä diakoninen että missionaarinen antaminen; huolehdittiin köyhistä ja otettiin vastuu ilosanoman leviämisestä uusille alueille, että mahdollisimman moni pelastuisi. Jeesuksen paluu siivitti antamista. Kaikki näkyvä kerran tuhoutuu. Mitään emme saa mukanamme hautaan. Palvelkoon siis kaikki Jumalan valtakunnan päämääriä. Marána tá (Herramme, tule!).

-----------------------

Tämä boggeri keskeyttää joksikin aikaa ja Hannu jatkaa 1.Johanneksen kirjeestä: http://hannuv.blogspot.com/

1.Kor.15 Ruumiin ylösnousemus

2006-05-30T18:09:00.000+03:00

Kun ilosanomaa Jeesuksesta julistettiin keskellä uskontojen sekamelskaa, ei ole ihme, että monella oli tarve poimia opetuksesta omaan viitekehykseensä sopivia palasia. Sen vuoksi Paavali käyttää perusteellisesti aikaa raivaten selkeän väylän harhojen viidakkoon.
Ensiksi hän ruotii opetuksen, joka väitti että jo Hengen täyteydestä alkoi iankaikkinen elämä. Tästä jatketaan suoraan kuoleman jälkeen taivaaseen. Ollaan jo hengellisesti muuttuneita. Taustalla oli hellenistinen oppi sielun kuolemattomuudesta, sielun, joka poloinen on pahan ruumiin vankeudessa. Kuolemassa paha ruumis kuolee ja sielu on vapaa. Tämä ei ole kristinuskoa. Ellei ole ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut kuolleista. Silloin sovitusta ei ole tapahtunut ja olemme synnin vallassa. Silloin ei ole myöskään toivoa uskossa kuolleille.
Siksi hän vakuuttaa: Kristus nousi kuolleista!
Paavali kuvaa selkeästi, millainen valta kuolemalla on. Mutta yhtä selkeästi, millainen on ylösnousemuksen voima. Kuolema on viimeinen vihollinen ja senkin on alistuttava viimein Kristukselle. Kristus alistuu Isälle. Alistuminen kuuluu Jumalan valtakunnan olemukseen. Sitä ei langennut maailma voi koskaan käsittää.

Paavali puhuu omasta kokemuksestaan; eihän kukaan antaudu sellaisiin vaaroihin ja vaikeuksiin ja kuolemanvaaraan päivittäin, ellei hän näe suurempaa päämäärää. Jeesus ei ole vain hetkellinen hyvän olon henkivakuutus ja murheenpoistaja. Hän on Elämä, joka antaa ikuisen elämän häneen turvaavalle. Sen varassa voi katsoa kuolemaa silmiin.
Huonolla seuralla hän tarkoittaa niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen, se joukko joka ottaa huomioon vain sen, mikä kuuluu tähän näkyvään maailmaan.

Paavali puhuu vakuuttavasti ruumiin ylösnousemuksesta. Se on toisenlainen ruumis ja toisenlainen maailma, joka ylösnousemuksessa toteutuu. Yhtä todellinen, mutta sen koostumus on uusi ja erilainen. Tämä uusi todellisuus on murtautunut tähän historiaan ja aikaan yhdessä ainoassa mullistavassa tapahtumassa: Kun Jeesus nousi kuolleista. Koska hän elää, mekin saamme elää.

Me pidämme kiinni viimeiseen asti elämästä, jopa kaikesta minkä omistamme, eniten elämästä. Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa tapahtuu paradoksaalisesti se, mikä monella tavalla on totta Jumalan valtakunnassa: Kun kuolen itselleni, annan kaiken Jumalalle, kutsumukseni ja omaisuuteni ja vaikutusvaltani, kuolen niille, niin hän, Jumala, antaa ne takaisin uudistettuina ja täynnä hänen voimaansa. Silloin ja vain silloin kaikesta siitä, mikä ennen oli minun, minkä omistin, alkaa tulla kunniaa Jumalalle ja se alkaa kantaa hedelmää Jumalan valtakuntaan.

Synti ja laki veivät Jeesuksen kuolemaan. Jeesuksen ylösnousemuksen tähden synnin ja lain valta on murrettu. Synnin ragaistus on kärsitty, lain ankarin tuomio on kannettu, kaikki Jumalan vanhurskaus on täytetty. Koska Jeesus nousi kuolleista, niin synnin ja lain valta on ikuisesti murskattu. Kristitty on Jeesuksen tähden voittaja - tuntui miltä tuntui!

1.Kor.14 Hengen lahjat ja naisen asema

2006-05-29T23:27:00.000+03:00

Paavalin päämääränä on koko 1.Korinttilaiskirjeessä vastata seurakunnan hänelle esittämiin kysymyksiin. Samalla hän puhuu asioista, joita on muuta kautta hänen tietoonsa tullut. Keskeisenä tavoitteena Kristuksen ruumiin ykseys.
- Sitä palvelevat käytännölliset ohjeet uudessa tilanteessa, jossa naiset ovat tasavertaisina mukana uudessa seurakunnassa.
- Sitä palvelee köyhiä seurakuntalaisia häpäisevän käyttäytymisen moittiminen, sellaista tapahtui rakkaudenaterioilla, joihin liittyi ehtoollisen vietto (11.luku)
- sitä palvelee käytännöllinen opetus, miten kielilläpuhumisen ja profetoimisen kanssa yhteisissä kokoontumisissa toimitaan

Paavali opettaa yhteisten kokoontumisten käytäntöä:
- radikaalisti aivan uusi asia on naisten aseman kohentuminen; Jumalan seurakunnassa he ovat miesten rinnalla, he voivat tuoda lahjansa yhteiseen kokoontumiseen: puhua kielillä, selittää kielillä puhumista, profetoida, rukoilla
- suuri poikkeus juutalaisesta kulttuurista, jossa naisilla ei ollut oikeutta synagoogassa puhua eikä olla edes miesten kanssa samassa tilassa.
- naisen asema kristittyjen parissa oli toisenlainen ajan patriarkaaliseen kulttuuriin verrattuna

Korintin seurakunta oli hyvin sekalainen: monikulttuurinen, monirotuinen, monikielinen, vaikka kreikka olikin yleiskielenä kuten englanti nykyään, orjia ja vapaita, tuloerot olivat suuret, mutta kaikki kokoontuivat säännöllisesti yhteen. Kokoontumispaikkana oli yleensä jonkun varakkaamman seurakuntalaisen koti, jonne mahtui useampia ihmisiä. Kokoonnuttiin yleensä viikon ensimmäisenä päivänä, ylösnousemuksen päivänä, sunnuntaina illalla, kun päivän työt olivat päättyneet.

Kun Paavali puhuu 14:34 että naisten ei ole lupa puhua seurakunnan kokouksissa (hän puhuu vaimoista, joiden on kyseltävä mieheltään kotona), tässä on kyse samasta asiasta. Jotta seurakunnassa säilyisi rauha, sitä ei provosoida eikä radikaalilla käyttäytymisellä hajoteta. Varsin radikaalia oli jo se, että naisilla oli läsnäolo-oikeus yhteisessä kokoontumisessa. Radikaalia oli, että Pyhä Henki vuodatti lahjansa myös heihin ja toimi heidän kauttaan. Näinhän tapahtui jo helluntaina.

Tätä kohtaa ei voi tulkita niin että puhumisella olisi saarnamerkitys siinä mielessä, miten sen nyt käsitämme. ”Saarnaa” ei vielä ollut siinä merkityksessä. Ei ollut Uutta testamenttia. Mutta Pyhä Henki oli, joka vaikutti seurakunnassa. ”Kun tulette yhteen on jokaisella jotakin annettavaa... ” Seurakuntaan oli asetettu vanhimmat, niinkuin Paavalilla oli tapana. Eivätkä he välttämättä olleet juutalaisia, joilla oli Vanhan testementin tietämystä.
Näen tämän kohdan niin, että kyse oli miesten puheiden keskeyttämisestä ja heidän mielipiteittensä vastustamisesta, kun seurakuntakokous teki päätöksiä asioista. Tämä oli siinä yhteiskunnallisessa tilanteessa uhka hyvälle järjestykselle ja samalla uhka miesten arvovallalle ympäröivässä kulttuurissa.
Kohtaa Paavali perustelee vielä ”kuten lakikin sanoo”. Ainoa kohta joka tulee kysymykseen laista, on syntiinlankeemuksen jälkeen lausuttu kirous: 1.Moos. 3: 16 ”Hän pitää sinua vallassaan”. Huomatkaa, että tämä alistettu asema on kirous, jonka Jeesuksen sovitustyö on pyyhkinyt pois. Sovitus on palauttanut tasavertaisen kumppanuuden, joka oli olemassa ennen lankeemusta. Tämä on totta seurakunnassa. Tämän tulisi olla totta seurakunnassa. Jeesuksen sovitustyöllä on ihan oikeasti seuraamuksia myös käytännön elämän tasolla. Arkielämän tulee heijastaa uskonelämää sovituksessa ja armon valtakunnan kansalaisena.

Seuraavassa Paavali viittaa vielä profeettoihin ja muiden lahjojen haltijoihin, kun hän vakuuttaa, että hänen opetuksensa on Herran käsky. Ensisijassa sana liittyy koko puheeseen seurakunnan järjestyksestä, lahjojen käytöstä. Tämäkin on tulkittu usein mekaanisesti tarkoittamaan, että naisen on oltava vaiti. Sellaista tekstiyhteyttä Jeesuksen opetuksesta ei ole löytynyt, joka kieltäisi naisia opettamasta. Jos koko tälle kohdalle etsii oikeata yhteyttä Jeesukselta, se löytyy tästä : ”Älkää iloitko siitä, että henget teitä tottelevat.”(Luuk.10:20) Kyse on henkien alistamisesta. Siihen Jeesus on antanut seurakunnalleen valtuutuksen. Ei naisten alistamiselle.

1.Kor.13 Rakkaus

2006-05-27T21:51:00.000+03:00

Yhä uudestaan kaikki palautuu rakkauteen: puhuminen, erilaisten lahjojen käyttäminen, erityisesti henkilahjojen, antaminen ja uhraaminen, jopa itsensä uhraaminen. Väärät motiivit ovat niin lähellä, niin lähellä. Kun on valmiiksi sielu hieman ruvella, niin sitä aika vaivattomasti taipuu paikkaamaan ja lääkitsemään kaikella, jolla kuvittelee saatavan arvostusta tai jollakuvittelee saavansa omaa agendaansa eteenpäin. Rakkauden kustannuksella. Seuraukset ovat aina tuskalliset niille, joiden yli ajetaan, jotka ohitetaan, joita loukataan, jotka unohdetaan, joita käytetään hyväksi, jotka hylätään. Kaikkea tätä tapahtuu hyvässä tarkoituksessa. Hyvä tarkoitus ei ole samaa kuin rakkaus.
Kaikki muu katoaa, mutta rakkaudesta syntynyt pysyy. Rakkaus ei koskaan käy turhaksi.
Tämän tajuaminen yhä uudestaan saa aikaan tilanteen: joko kyynisesti totean, että muutos on mahdoton (mä oon mikä oon, en voi muuksi tulla), tai yhä uudestaan Jumalan edessä murrun pyytämään, että tarvitsen sinua, jotta sydämeni muuttuu (murtuu).

1.Kor.12 Seurakunta - Kristuksen ruumis

2006-05-27T18:50:00.000+03:00

Edelleen Paavali vastaa korinttilaisten kysymyksiin. Hengen lahjoista seurakunnassa näkyi olevan kovasti epäselvyyttä. Se uhkasi jo tulla hajottavaksi tekijäksi ja oli aiheuttamassa riitoja.
Pohjaksi on syytä tietää jotakin Korintin seurakunnasta yleensä. Korintti oli monikulttuurinen kaupunki. Seurakunnan jäseninä oli vapaita ja orjia, kaikenvärisiä ihmisiä, kaikenlaisista yhteiskunnallisista taustoista. Varallisuuserot olivat suuret. Vapaiden elämänrytmi oli toinen kuin orjien, joiden ajankäyttö ei ollut heidän vaan heidän omistajiensa hallussa. Seurakunnan kokoukset olivat iltaisin. Orjille saattoi olla vaikeaa vapautua askareistaan edes silloin. Tähän Paavali viittaa edellisen luvun lopussa moittiessaan korinttilaisia ehtoollisen vietosta. Jotkut kävelevät leppoisasti roomalaisesta kylpylästä tai kotoaan kokoukseen eivätkä malta odottaa orjia, jotka ovat raskaassa työssä. Monet ehkä peltotöissä. Aikaiset tulijat käyvät aterioimaan keskenään ja ovat jopa jo juovuksissa, kun toiset ehtivät töistään paikalle. Sellainen ei vaikuttanut rakkauden aterian vietolta. Ehtoollinen oli osa yhteistä ateriaa. Tuon ajatelemattomuuden ja itsekkyyden seurauksena seurakuntaan alkoi muodostua hyväosaisten ja osattomien puolueet. Näin ei saa olla, Paavali jyrähtää.

Jatkaessaan opetustaan Kristuksen ruumiin ykseydestä Paavali käyttää raflaavaa vertausta. Hän aloittaa kuvauksen puhumalla (jae15) jalasta, joka haluaisi olla joku toinen jäsen. Itämaisessa kulttuurissa jalka oli ja on yhä edelleen kaikkein halpa-arvoisin ja likaisin ruumiinjäsen. Sitä ei voi puheessa mainita. Jalan nostaminen toisen päälle on edelleen esim. Kreikassa julkinen häväistys. Tämän sain itsekin havaita pääsiäisliturgiassa joitakin vuosia sitten. Niin osoitetaan halveksuntaa toisia kohtaan. Kenneth Bailey, joka on yli 40 vuotta asunut ja opettanut kaikkialla Lähi-Idässä, kertoo, että kun hän opettaessaan aikoo mainita sanan ’jalka’, hän pyytää anteeksi kuulijoiltaan, että joutuu niin tekemään.
Tältä pohjalta on ymmärrettävissä oikein Paavalin puhe halveksittavista ruumiinjäsenistä, joilla voi olla tärkeämpi tehtävä kuin niillä, joille annetaan suurempi arvo. Jumalan valtakunnan arvomaailma ei noudattele yhteiskunnallista rakennetta. Kriteerit ovat toiset. Orja saattoi olla seurakunnan johtaja. Kaikki tarvitsevat toisiaan.

Tämä yhteiskunnallisesti vallankumouksellinen ykseys koitui mm. 1800-luvun lopun Pietarissa ns. radstockilaisen herätyksen johtajille kohtalokkaaksi. Ortodoksinen kirkko näki siinä yhteiskunnallisen vallankumouksen siemenen ja sai aikaan että eversti Pashkov ja kreivi Korff karkotettiin Venäjältä. Pashkovin kodissa kokoontui parhaimmillaan jopa 1500 hengen seurakunta. Vallankumouksellista oli, että palvelijat ja aateliset ja tallirengit olivat kaikki yhdessä tanssisalissa ja lauloivat vierekkäin samasta laulukirjasta Ira Sankeyn venäjäksi käännettyjä lauluja. (Lordi Radstock vaikutti merkittävästi Suomen vapaakirkon syntyyn.) Meikäläisessä demokratiassa on vaikea ymmärtää, miten radikaali on Kristuksen rakkaus, joka kaataa kaikki erottavat väliseinät.

Tältä pohjalta ymmärretään myös se, että yhden jäsenen kärsiessä, koko ruumis kärsii. Jos yhden jäsenen kärsimys ei kosketa seurakuntaa, niin seurakunta on halvaantunut; viesti ei enää kulje päästä, Kristuksesta, kaikille jäsenille.
Sitten Paavali siirtyy puhumaan rakkaudesta, joka on ratkaisu myös korinttilaisten ongelmaan.

1.Kor.11 Pää-sanasta ja vähän muustakin

2006-05-27T13:44:00.000+03:00

Jälleen Paavali viittaa omaan elämäntapaansa ja kehottaa korinttilaisia pysymään hänen seuraajinaan. Hän puolestaan vakuuttaa seuraavansa Kristusta. Tässä hän puuttuu keskeiseen asiaan kristityn kasvussa. Lapset oppivat suurimman osan elämäntaidoista seuraamalla vanhempiaan ja vanhempia sisaruksiaan. Miten kristitty oppii hengellisen perheen elämäntavan? Onko ketään, jota hän voi mielellään ja kunnioittaen seurata? Ei voi mitään, että tämä lyhyt jae panee kriittisesti tutkimaan omaa elämäntapaani. Onko se sellainen, että voin ottaa sen esimerkiksi? Seuraa minua. Näin kerron omalla esimerkilläni, miten Jeesuksen seuraajana eletään...

Pää-sanalla ei Paavalin aikana ollut sellaisia johtajuusmerkityksiä kuin nykyään, Lääketiedekään ei ollut niin kehittynyt, että päätä olisi pidetty elintoimintojen keskuksena. Pää-sanalla ei siis ollut eriarvoisuutta kuvaavaa merkitystä mikä sille tänään hyvin usein annetaan..
Pää-sanan varsinainen merkitys kreikan kielessä on alkupiste, lähde tai alkuperä. Samoin tässä yhteydessä. Paavali viittaa luomiskertomukseen, jonka mukaan nainen luotiin miehen kylkiluusta. Samoin Poika on syntynyt Isästä iankaikkisuudessa, syntynyt, ei luotu.
Pään peittäminen liittyy tässä suoraan sen ajan jumalanpalveluskäytäntöihin. Niissä oli vertauskuvallisuutta, joka puhui läsnäoleville. Juutalaisuudessa oli totuttu tällaiseen vertauskuvallisuuteen. Temppelipalvelus oli sitä täynnä. Pään peittäminen tai peittämättä jättäminen viittaa siihen kenestä kukin on lähtöisin. Mies ei peitä päätään, hän on alkuisin Kristuksesta. Nainen peittää päänsä, hän on alkuisin miehestä. Näin kukaan ei etsi omaa kunniaansa seurakunnan kokoontuessa, vaan toisen kunniaa. Tämä kuva puhuu voimakkaasti seurakunnan ykseydestä. Kaikki on alkuisin Jumalasta ja hänen kunniaansa etsitään jumalanpalveluksessa.

Tämä on yksi niistä kohdista, joilla on kautta aikojen painettu naisia alas. Se ei ollut Paavalin tarkoitus. Siksi hän viittaa koko ajan luomiskertomukseen, joka ilmaisee myös, miten toinen toisistaan riippuvaisia olemme; miehet naisista ja naiset miehistä. Nainen luotiin miehelle voimakkaaksi avuksi (ezer - samaa sanaa käytetään Jeesuksesta Jumalan kumppanina luomistyössä). Heidän saamansa tehtävä, luomakunnan viljeleminen ja varjeleminen, oli sen verran suuri, että vain tasaveroisessa kumppanuudessa se oli mahdollista toteuttaa.

Toinen peruste naisten pään peittämiselle jumalanpalveluksessa nousee Korintin silloisesta tilanteesta. Kuten olen jo maininnut Korintin välittömässä läheisyydessä oli suuri Afroditen temppeli. Siellä oli tuhat temppeliprostituoitua, jotka olivat palvelemassa seksinnälkäisiä miehiä. Katukuvassa prostituidut erotti siitä, että he kulkivat avopäin. Miehet tiesivät, keneltä voi etsiä seksiseuraa. Näitä naisia oli tullut myös seurakuntaan. He olivat tulleet uskoon. Paavali kehottaa korinttilaisia itse päättelemään, onko näissä oloissa oikein, että puheenvuoroja käytetään viestittämällä samalla niin voimakkailla seksisymboleilla kuin avopäin esiintymällä. Se ymmärrettäisiin aikamoiseksi provokaatioksi. Samaa luokkaa voisi olla, jos joku tulee käyttämään todistuspuheenvuoroa savuketta poltellen tai olutpullosta naukkaillen. Päätelkää siis itse. On asioita, joita ei vaan tehdä, vaikka "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kyse on sydämen asenteesta, haluammeko ottaa huomioon toiset ihmiset vai käytämmekö vapauttamme muista piittaamatta.

1.Kor.10 Kiusaukset ja kasvisruoka

2006-05-27T11:22:00.000+03:00

Esi-isät olivat kokeneet Jumalan puuttuvan suorastaan järisyttävällä tavalla heidän elämäänsä. He eivät siis voineet olla tietämättömiä siitä, kuka ja millainen Jumala on. Jumala oli heidät pelastanut varmasta tuhosta, kuljettanut ja pitänyt heistä huolta vuosikaudet autiomaassa. Siitä huolimatta he lankesivat kiusaukseen ikäänkuin eivät olisi koskaan mitään Jumalasta tienneet. He ruokkivat halujaan ja menivät niiden vieminä harhaan. He nurisivat jokapäiväisen elämänsä vastuksista.

Paavali sanoo, että kiusaukset kääntää selkä Jumalalle ja kapinoida häntä vastaan, ovat normaalia elämää. Niin erikoista ihmistä ei olekaan, ettei hän joutuisi kiusauksiin. Niissä koetellaan sydämen asenne. Olenko riippuvainen Jumalasta vai haluanko pärjätä omin voimin? Vanha ihminen haluaa elää, vaikka se on kasteen kautta kuollut ja haudattu.

Erityisesti lähetyskentillä tämä opetus epäjumalille uhraamisesta ja siihen liittymisestä on edelleen ajankohtainen. Ero Jumalan valtakunnan ja pimeyden valtakunnan välillä on selkeä. Olet jommalla kummalla puolella. Se näkyy myös elämässä ja valinnoissa joita teemme. Epäjumalien palvonta ei ole harmitonta, eksoottista viihdettä, niinkuin on kiusaus itämaisesen uskonnollisuuden tavoista ajatella. Erityisesti Paavali varoittaa palvontaan liittyvästä ateriayhteydestä. En voisi ajatella, että itse menisin Khrisna-temppeliin aterialle eksoottisia kokemuksia hankkiakseni, vaikka siellä ei olekaan liharuokaa.
Joskus taannoin oli Korkeavuorenkadulla kasvisravintola, jonka taustafilosofia oli kaikkea muuta kuin kristillinen. Ruoka oli erinomaista. Silloin oli paljon keskustelua tästä aiheesta. Itse en pitänyt - enkä edelleenkään pidä - sitä epäjumalille uhrattuna. Jos se jollekin on pahennus ja tiedän sen, en missään tapauksessa sopisi lounastreffejä kyseisen henkilön sellaiseen paikkaan.

1.Kor.9 Kurinalaisuuden motivaatio

2006-05-27T10:18:00.000+03:00

Paavalin intohimoinen pyrkimys oli ilosanoman kontekstualisoiminen, se on: ymmärrettäväksi tekeminen oman aikansa ihmisille ja erilaisille ihmisille, joiden ajattelutapa ja näkökulma elämään oli aivan erilainen. Valtavan suuri askel tässä kontekstualisoinnissa tapahtui, kun Pietarin näky saastaisista ruoista, joita hänen käskettiin syödä, avasi hänen silmänsä näkemään, että ilosanoma Jeesuksesta kuuluu myös ei-juutalaisille (Apt.10). Paavalin kokemus Damaskon porteilla muutti hänen ajattelunsa. Tähän kontekstualisaatioon kuului myös sen ajan kulttuurin käsitteillä operoiminen. Paavali otti käyttöön kultturin iskusanoja, mutta antoi niille uuden sisällön. Jeesus toimi samalla tavalla mm. lain henekä tulkitessaan:" Te olette kuulleet sanottavan.... mutta minä sanon teille..." Paavalin kirjoituksesta korinttilaisille huokuu kaipaus yrittää ymmärtää ja tehdä ymmärrettäväksi, että Jumalan rakkaus on todellista ja kuuluu kaikille. Kaikille olen ollut kaikkea pelastaakseni edes muutamia!
Minua puhuttelee eniten Paavalin sydämen asenne, joka on täynnä intohimoista rakkautta ihmisiä kohtaan. Hän näkee heidät Jeesuksen silmin. Samanlainen kaipaus välittyy Paavalin puheesta kuin mikä Jeesuksella oli , kun hän katsoi Jerusalemia (Luuk.13:34, 19:41-44).
Paavalin kurinalaisuuden lähde on sydämen asenteessa. Hänessä Jumala oli synnyttänyt rakkauden ihmisiä kohtaan. Hän halusi nähdä ihmisten tulevan Jeesuksen luo.
Kurinalaisuutta voi jäljitellä, mutta ellei se lähde murtuneesta sydämestä, siitä tulee taakka, joka alkaa tympiä. Kokemusta on on. Jos motivaatio ei ole kohdallaan, voimat loppuvat.

1.Kor.8 Rakkaus vaatii...

2006-05-24T00:16:00.000+03:00

Jälleen Paavali vastaa korinttilaisten hänelle esittämään kysymykseen, joka koskee epäjumalille uhratun lihan syömistä. Suurin osa tuon ajan markkinoilla olevasta lihasta oli peräisin erilaisista uhrijuhlista. Uhrattavasta eläimestä saattoi vain murto-osa päätyä uhriksi ja loput myytiin lihatorilla. Ystävät tai sukulaiset saattoivat myös kutsua kristityn temppelissä pidettävään juhlaan. Sukulaisten ja ystävien vuoksi on joskus syytä osallistua sellaiseen. Sehän ei merkinnyt tunnustautumista siihen uskoon - sen enempää kuin meillä hautajaisiin osallistuminen (uskonnottomien, hindujen, muslimien jne). Hurskaan juutalaisen ongelma oli se, että liha ei ollut teurastettu Mooseksen lain vaatimalla tavalla. Kristittyjen ongelma oli toinen. Joka tapauksessa seurakunta oli vaarassa jakaantua tämän asian takia.

Me siis tiedämme niinkuin Paavali sanoo, ettei mitään epäjumalia ole olemassa. Jotkut pahat henkivallat tosin voivat olla kätkeytyneinä epäjumalanpalvonnan taakse. Mutta kristitty on Kristuksen kautta Jumalan suojeluksessa ja täydessä turvassa. Ei ole mitään pelättävää, sillä kaikki on lähtöisin kaiken Luojasta. Myös uhriliha.
Syöminen tai syömättä jättäminen ei vie meitä lähemmäksi Jumalaa tai tee meistä parempaa tai huonompaa kristittyä. Meidän vapautemme ei saa olla rakkaudetonta vapautta.
Tämä periaate koskee kaikkia ns. ehdonvallan asioita, siis sellaisia, joista ei ole selkeää sanaa Raamatussa. Niitä on ratkotta sillä ymmärryksellä, joka meillä on ja otettava huomioon, että myös rakkaus toteutuu. Tämä on myös alue, jossa ollaan vaarassa sortua kaksinaismoraaliin. Annetaan ymmärtää toista ja tehdään toisin. Alkoholinkäyttö on kautta aikojen ollut tämän lajin kiistakapula.
(1.Kor.10:14-22:ssä Paavali jatkaa aiheen käsittelyä. Palaan aiheeseen parin päivän päästä.)
Emme elä umpiossa. Kristillinen rakkaus edellyttää toisten huomioonottamista.

1.Kor.7 Seksuaalisuudesta ja avioliitosta

2006-05-22T15:43:00.000+03:00

Paavali ajatteli kirjeen kirjoittamisen aikaan, että Jeesuksen paluuseen on vain vähän aikaa. Hän ymmärsi puhuvansa viimeiselle sukupolvelle. Avioliitolla uuden sukupolven synnyttäjänä ja kasvattajana ei ollut enää merkitystä. Lasten saaminen oli pois kuvasta. Ilman tämän näkökohdan huomioon ottamista, Paavalille tehdään vääryyttä. Hän ei ole kielteinen avioliitolle vaan hän näkee, että sen aika on jo ohi, koska Jeesus tulee ja inhimilliset järjestykset muuttuvat. Tästä syystä hän asettaa naimattomuuden avioliiton edelle.

Toinen syy välttää avioitumista oli tulevat ja jo läsnäolevat kristittyjen vainot. Jos et ole lukenut kirjaa ’Taivaallinen mies’, niin tässä vaiheessa taas suosittelen sitä. Se antaa selvän kuvan siitä, mitä Paavali tarkoittaa halutessaan säästää kristittyjä ylimääräisiltä vaikeuksilta ja ahdistuksilta. Vainojen aikana on vaikeaa, jos on lähiomaisia. Marttyyrin osaan suostuminen on jo sinänsä kiusallista (kuten Waltari sanoisi). Kun lähiomaiset riistetään ja he joutuvat väkivallan kohteeksi, niin se on tuskallista. Tätä Paavali myös tarkoittaa.

Paavalin näkemys miehen ja vaimon välisestä suhteesta ei ole patriarkaalinen eikä hierarkkinen, niinkuin ei muuallakaan, vaan kristillinen. Miehen ja naisen velvollisuudet ja oikeudet ovat tasaveroiset. On nähtävä myös että hän puhuu kristityille, jotka rakastavat toisiaan ja haluavat palvella toisiaan. Jos näitä kohtia luetaan ilman rakkautta ja tehdään näistä suosituksista sääntökokoelma omia tarkoituksia varten, ollaan eksytty kauas Paavalin tarkoituksesta. Hengellisyyttä ei osoiteta hylkäämällä seksuaalisuus tai millään muullakaan askeettisuuden muodolla. Avioliitto ei ole omien halujen temmellyskenttä eikä se ole hengellisen pullistelun paikka muissakaan yhteisissä asioissa.

Tässä luvussa näkyy myös Paavalin realistinen kuva ihmisestä. Seksuaalisuutta ei voi siistiä pois miehen ja naisen välisestä suhteesta. Kohdatessamme toisemme emme ole neutreja. Seksuaalisen elämän toteuttamisen Paavali sitoo selkeästi miehen ja naisen väliseen avioliittoon, kuten edellisessä luvussa jo huomasimme. Kristitylle, joka etsii Jumalan tahdon toteutumista elämässään, ei ole mahdollista kuvitella, että tämä kaipaus toteutuisi avioliiton ulkopuolisessa seksissä.
Hyvä kai sinun on noin puhua, kun olet ollut iänkaiken naimisissa! Joku on sanonut, että seksuaalisuus on ihmisen perustarve. Minä sanon, että ei ole samalla lailla kuin esim. ruoka. Ilman ruokaa kuolee, mutta ilman seksiä ei kuole. Siinä on perustarpeiden ero.

Avioero on olemassa edelleen myös kristittyjen sydämen kovuuden ja itsekkyyden vuoksi. Avioliiton voimassa pitämiseen liittyy kaksi selkeää syytä. Ensiksikin Jeesus sanoo, että puolisoa ei saa hylätä. Jumala vihaa hylkäämistä. Syy siihen on avioliiton tehtävässä. Puolisot, isä ja äiti, edustavat lapselle elävää kuvaa Jumalasta, hänen olemuksestaan; Jumala on yksi, Jumalan olemus on rakkautta ja ykseyttä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen välillä. Kun tämä kuva rakkaudesta ja ykseydestä murtuu lapsen mielessä, myös lapsen kuva Jumalasta rakastavana murtuu. Ei ole helppoa lähestyä Jumalaa, joka ei ole luotettava, joka on pelottava, joka hylkää. Vaikka oikea Jumala-kuva rakentuukin Jeesuksen ja Raamatun sanan kautta, niin vanhempien vaikutus on myös todellinen.
Avioliiton epäonnistuminen ja pettymys tärkeimmässä ihmissuhteessa kuuluu myös sovituksen piiriin. Anteeksiantamus on mahdollinen. Uusi elämä on mahdollinen.

1.Kor.6 Toinen Pyhän Hengen temppeli

2006-05-20T07:14:00.000+03:00

Paavali käyttää edelleen kovia otteita korinttilaisia opastaessaan kristittynä elämisessä. Paavalille kristityksi tuleminen tarkoitti aivan uuteen todellisuuteen nostamista, sovituksen ja anteeksiantamuksen valtakuntaan pääsemistä. Siellä ei mittarina ole enää tavalliset moraalilait, joita tulee pitää yllä. Jos me vaadimme oikeuttamme, silloin meiltä vaaditaan kaikki oikeuden mukaan - silloin emme kestä. Tämä ajattelun takana on Jeesuksen vertaus armottomasta palvelijasta (Matt.18:21-35). Jumalan valtakunnassa mittarina on Jumalan rajaton anteeksiantamus, jonka rinnalla kaikki meidän vaatimuksemme kalpenevat.

Paavali sanoo selkeästi, että on olemassa tekoja, jotka ovat sovittamattomassa ristiriidassa Kristuksen lahjoittaman uuden elämän kanssa. Ne tekevät mahdottomaksi elää Jumalan yhteydessä. Anteeksiantamus on olemassa, mutta kun ihminen ottaa sen vastaan, hänen elämänsä muuttuu toisenlaiseksi.

Ruumiillisuus on kristinuskon tärkeä korostus, joka poikkeaa täysin ajan filosofiasta, jossa katsottiin ruumiin olevan jalon sielun vankila. Kun Jeesus syntyi ihmiseksi, hän antoi myös ruumiillisuudelle katoamattoman arvon. Hän nousi ylös kuolleista ruumiillisesti. Me uskomme ruumin ylösnousemukseen. Siksi Paavali tuo ihmisruumiin korostetusti esille haureudesta puhuessaan. Ruumis on enemmän kuin biologinen organismi. Kyse on koko ihmisestä, yksilöstä, jonka Jumala loi elämään yhteydessään tässä ja tulevassa maailmassa.
Siksi ruumis on tärkeä. Sukupuolisuhteessa yhdistytään toiseen ihmiseen tavalla, josta Raamattu sanoo: he tulevat yhdeksi lihaksi. Sukupuolisuhde on tarkoitettu yhdistämään kaksi ihmistä ainutlaatuisella tavalla. Siksi tilapäiset suhteet ovat rikos persoonallisuutta vastaan. Niissä pyritään poimimaan ilo ja nautinto haluamatta ottaa vastaan yhteyttä, joka siihen kuuluu. Ruumiista, jonka piti olla Jumalan temppeli, jossa Jumalan tarkoitukset toteutuvat ja häntä palvotaan, tuleekin väärän jumalanpalveluksen paikka. Sukupuolisuudesta, nautinnosta, itsensä etsimisestä on tullut jumala.

1.Kor.5 Seurakunta - valona pimeydessä

2006-05-19T06:39:00.000+03:00

Seurakunnan ja Kristuksen yhteys on todellinen. Kuva seurakunnasta Kristuksen ruumiina ei ole vain kaunis vertaus vaan kuuluu hengellisen elämän realiteetteihin. Jeesus asuu uskon kautta kristittyjen sisimmässä. Hän on antanut Pyhän Henkensä itse kullekin. Tämä Henki todistaa sisimmässämme, että minäkin saan olla Jumalan lapsi ja kuulun hänen perheväkeensä, olen sisäpiirissä. Seurakunta koostuu Jeesukseen uskovista, ihmisistä, jotka Jumala on siirtänyt uskon kautta kuoleman ja pimeyden valtakunnasta, Saatanan vallasta, oman rakkaan Poikansa valtakuntaan. Ei ole olemassa ei-kenenkään-maata, puolueetonta maaperää. Uuden testamentin maailma on tässä mielessä mustavalkoinen. Toinen asia kokonaan on, missä noiden valtakuntien rajat kulkevat. Ne kulkevat sydämestä sydämeen. Sen tietää tarkasti vain Isä Jumala itse.

Kristillisen seurakunnan tunnistaa lisäksi siitä, että sen keskuudessa julistetaan ilosanomaa Jeesuksesta ja siellä kokoonnutaan pyhälle ehtoolliselle ja siellä kastetaan uusia ihmisiä Kristuksen seuraajiksi. Tällainen yhteisö, Kristuksen ruumis, oli Korinttin seurakunta. Joukko ei ollut saanut kovin paljon opetusta. Ympäröivän pakanallisen yhteiskunnan arvot ja eettisesti kestämätön elämäntapa olivat kaikkialla ympärillä. Mutta Jeesus on kutsunut omansa olemaan erilaisia (ei erikoisia). Heidät on kutsuttu olemaan valona tässä maailmassa ja heijastamaan Jumalan valtakunnan arvomaailmaa. Siksi ei ole samantekevää, miten kristitty elää, millaiset arvot ohjaavat hänen toimintaansa, millaiset ihmissuhteet vallitsevat seurakunnassa.

Paavali puuttuu tiukasti seurakuntalaisten elämäntapaan. Sukurutsausta ei tule sallia, ei minkäänlaista haureutta (jolla Uudessa testamentissa tarkoitetaan kaikkia avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita). Ne ovat kaukana valtakunnan arvoista. Kun Paavali puhuu Saatanan valtaan hylkäämisestä, hän tarkoittaa yksinkertaisesti seurakunnasta erottamista. Seurakunnassa ollaan Jumalan valtakunnassa ja nautitaan sen lahjoista, joita ovat mm. syntien anteeksiantamus. Siellä ollaan uuden Herran, Jeesuksen, suojeluksessa. Syyllinen, joka ehdoin tahdoin rikkoo valtakunnna arvomaailmaa vastaan, menettää kapinallisena tämän suojan. Hän on jälleen sidottu synteihinsä, hän on jälleen maailmassa ja Saatanan vallan alaisuudessa. Mutta paluu on mahdollinen. Ehkäpä 2.Kor.2 puhuu juuri tämän miehen paluusta, katumuksesta ja siitä, kuinka seurakunnan on otettava hänet vastaan ja annettava anteeksi.

Paavali muistuttaa, että tällainen nuhtelu on mahdollista vain omassa piirissä. Ulkopuolisiin sitä ei voi soveltaa. Tällainen voi toimia vain todellisten ihmissuhteiden piirissä, yhteisössä, jossa eletään luottamuksessa ja keskinäisessä rakkaudessa. Sehän on niinkuin perhe. Ei perheessä voi mitä tahansa tehdä yhteyttä rikkomatta ja ihmissuhteita vahingoittamatta. Samat periaatteet koskevat jokaista perheenjäsentä.

1.Kor.4 Areenalla Kristuksen tähden

2006-05-18T14:34:00.000+03:00

Vaikka Paavali puhuu 'meistä' tarkoittaen itseään ja muita seurakunnan opettajia, joista edellä on ollut puhe, tarkoittaa puhe Kristuksen palvelijoista jokaista Jeesukseen uskovaa; me olemme Kristuksen orjia. Antiikin aikana taloudenhoitaja oli tavallisesti orja, täysin herrastaan riippuvainen ja velvoitettu toimimaan herransa tarkoitusten mukaisesti. Paavali sanoo, että hän ja muut opettajat, joista on ollut puhe, ovat saman Herran palveluksessa. Heille on uskottu sama ilosanoma, josta he ovat vastuussa, niinkuin orja on vastuussa isännälleen.

Paavali varoittaa korinttilaisia leuhkimasta hengellisillä opettajillaan. He ovat Jumalan lahja seurakunnalle. Yhtä vähän heillä on leuhkimista armolahjoistaan, vaikka niitä heillä todistettavasti onkin runsaasti. Ne eivät ole heidän ansiotaan, vaan Jumalan ihmeellinen lahja. Kuppikuntakristillisyys ei kuuluu aikuisten, kypsien kristittyjen elämäntapaan. Opettajien erityiskorostukset tai erityiset osaamisen alueet eivät ole kristillisyyden tunnusmerkki. Ne eivät kerro mitään henkilön hengellisestä kypsyydestä. Osaaminen, lahjat, taidot, armolahjat ovat Jumalan suuri, käsittämätön lahja ja tuovat mukanaan vastuun. Kuka saa kunnian...?

Paavalin herjaa ironisoiden korinttilaisia heidän tavastaan kerskailla. Onhan noita mainoksia näkynyt meilläkin. Takavuosilta muistan erään seurakunnan usein toistuneen mainoksen: 110 henkinen Pyhällä Hengellä täytetty kuoro. Vastaavaa näkyy edelleen tämän tästä. Teistä on tullut rikkaita! Kylläpäs olettekin kauniita ja rohkeita! Voi kun saisin olla teidän rinnallanne ja hallita teidän kanssanne! - Kuuletko, miten rankkaa ironiaa Paavali heittää perustamalleen seurakunnalle, joka on aivan paisuksissa osaamisestaan? Itseään ja muita ilosanoman tähden vaivaa näkeviä hän vertaa mahdollisesti Efeson amfiteatterin areenalle marssivaan gladiaattorikulkueeseen: viimeisenä marssivat kuolemaantuomitut, jotka joutuvat taistelemaan ammattitaistelijoita vastaan varmaan kuolemaansa saakka. Paavali tuntee itsensä yhdeksi noista kuolemaan vihityistä. Hän kulkee uhrattavaksi. Hän on yhä uudestaan hengenvaarassa. Maailman silmin hänen elämäntavassaan ei ole mitään järkeä. Mutta hän on valinnut sellaisen hulluuden Kristuksen tähden. Niinpä hän lopuksi kehottaakin korinttilaisia: Noudattakaa minun esimerkkiäni. Vieläpä hän kirjoittaa lähettävänsä työtoverinsa, hengellisen poikansa Timoteuksen muistuttamaan heitä hengellisen isänsä elämäntavasta ja opetuksista.

Paavali puhuu korinttilaisille rohkeasti, niinkuin rakastava hengellinen isä, joka on maksanut hinnan oikeudestaan puhua heille totuutta, mutta täynnä rakkautta. Minkä hinnan sinä olet maksanut ojentaaksesi horjahtanutta?

1.Kor.3 Lapsesta aikuiseksi

2006-05-17T15:29:00.000+03:00

Jos ajatellaan kirjeen kirjoittamisajankohtaa, suurin osa Korintin seurakuntalaisista oli ollut uskossa alle kuusi vuotta. Paavali olettaa, että he olisivat hengellisesti kasvaneet. Hänen hämmästyksekseen kehitys on pysähtynyt. Ei ole väärin olla lapsi. Mutta se mikä vauvakristitylle on luonnollista ja hyväksyttävää, on nyt paha puutos kristityissä, joiden tulisi jo olla aikuisia. Kasvu on pysähtynyt. Kateus ja riita ja puolueiden rakentaminen kertovat tästä vakavasta tilasta.

Aikuisuuteen kuuluu tietty impulssikontrolli, se on: tunneyllykkeet eivät vie minua mukanaan, vaan toimintaani ohjaa suurempi päämäärä. Oikea ja väärä on Jumalan sanan pohjalta alkanut rakentua sisälleni ohjaamaan toimintaani. En tarvitse enää tunteiden pohjalta instant-ratkaisuja elämääni vaan etsin kestävämpää ratkaisua. Siihen kuuluu omien tarpeiden tyydyttämisen sijasta näky Jumalan valtakunnasta ja itsestä sen taloudenhoitajana, jolla Jumala on uskonut suuren vastuun.

Aikuinen ihminen etsii rauhaa ja ykseytta Ykseys on enemmän kuin löysä samaa mieltä oleminen. Se on syvä tietoisuus samasta alkuperästä: olemme samaa perhettä, kuulumme samaan Kristuksen ruumiiseen, jonka Pyhä Henki on synnyttänyt. Ykseys on jo olemassa. Sen on Pyhä Henki luonut. Meidän tehtävämme on elää se todeksi. Paavali perustelee seurakunnan ykseyden vaalimisen vaatimustaan kuvalla Jumalan temppelistä. Toisaalla hän puhuu samaa termiä käyttäen yksityisestä ihmisestä. Tässä hän selvästi tarkoittaa temppelillä koko seurakuntaa. Yhteyden hajottaminen seurakunnassa on Jumalan temppelin turmelemista. Vaarallista.

Hajaannuksen keskeisen syyn Paavali näkee viisauteen tukeutumisessa. Bo Giertz viittaa oppineisuuteen tai kulttuuriin, joka ei tahdo ottaa vastaan ilosanomaa Jeesuksesta sellaisenaan vaan haluaa mukauttaa sen jotenkin omaan teologiaansa ja yhteiskunnalliseen näkemykseensä. Se ei tarkoita ilosanoman julistamisen muotoja, jotka on sovellettava omaan kulttuuriin, vaan itse ilosanomaa Jeesuksen sovitustyöstä, jota ei voi eikä saa typistää tai naamioida. Silloin menetetään kaikki. Silloin ilosanomasta tulee vieras ilosanoma, jonka ylle Paavali julistaa Galatalaiskirjeessa kirouksen.

Yhtä vahvasti Paavali tässä sanoo yhteyden rikkojille: Jumala saattaa turmioon heidät.

1.Kor.2 Viisas / hullu - kenen silmissä?

2006-05-16T14:04:00.000+03:00

En voi olla vertaamatta Paavalin kertomusta Korinttiin tulostaan hänen Ateenan esiintymiseensä (Apt.17:15-34). Ateenassa hän oli kaunopuheinen, siteerasi kreikkalaisia runoilijoita ja esiintyi kaikin tavoin kuin filosfi filosofeille. Eikä saanut paljon vastakaikua, jonkin verran. Juutalaisten aiheuttamat vainot, jatkuva pakeneminen, pelko, ehkä väsymyskin saivat hänet luopumaan inhimillisistä menetelmistä. Hän oli päättänyt olla yksinkertainen ja keskittyä Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä ristillä. Siinä oli Jumalan voima. Sen korinttilaiset saivat kokea.

Paavali puhuu Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta Jumalan salattuna viisautena, nimenomaan sen merkitystä ja vaikutusta. Sillä on voima vapauttaa jokainen ihminen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, siirtää hänet Jumalan valtapiiriin. Tämä tapahtuma oli ihmisten nähtävissä ja koettavissa, mutta sen merkitys ei avautunut ilman Pyhän Hengen työtä. Sen merkitystä eivät nähneet ne vallanpitäjät, jotka Jeesuksen ristiinnaulitsivat. He olivat keskittyneet oman valtansa säilyttämiseen. Eivät myöskään henkivallat tajunneet Jumalan salaisuutta, kun olivat ajamassa maallisia vallanpitäjiä väkivaltaiseen ratkaisuun. Mutta meille, minulle, joka en ole mitään, Jumala on hyväksi nähnyt ilmoittaa valtava salaisuutensa: Jeesus on kuollut, jotta minä saisin elää; Jeesus on noussut kuolleista, että minä hänen voimassaan eläisin ylösnousemuselämää.

Ei ole mikään ihme, että monesti kristityt saavat kuulla olevansa kajahtaneita, kilahtaneita, hurahtaneita. Usko Jeesukseen ei ole otettavissa, se on Jumalan vapaa lahja. Hän antaa sen pyytävälle. Silloin alkaa katsoa maailmaa uusin silmin.

1.Kor.1 Hiekkalaatikosta skandaaliin

2006-05-15T07:25:00.000+03:00

Pari faktaa Korinttista. Ne antavat sopivasti taustaa Paavalin opetukselle ja kertovat sen ajankohtaisuudesta. Roomalaisten aiheuttaman tuhon jäljiltä Julius Caesar perusti Korinttin uudestaan. Sadan vuoden aikana siitä oli tullut silloisissa oloissa kansainväinen suurkaupunki. Roomalainen ydin mutta muuten varsin kreikkalainen, jolle antoivat arominsa lukuisat kansallisuudet, vireä kauppa ja suuri satama. Kaikki tämä oli vaikuttanut sen, että Korinttista oli tullut maailman silmissä huonomaineinen. Olipa syntynyt uusi sanakin kuvamaan kevytmielistä ja irstasta elämää: elää korinttilaisittain. Kaupungin eteläpuolella oli eräs suurimmista antiikin ajan ilotaloista, Afroditen temppeli, jossa ahkeroi 1000 ns. temppelineitsyttä matkailijoita palvelemassa.
Paavalin aikaan Korinttissa oli vuoden ajan Rooman prokonsulina Gallio, joka oli filosofi Senecan veli. Seneca taas oli keisari Neron opettajia.
Paavali hallitsi hyvin korjaavan palautteen antamisen; hän aloittaa kiitoksilla. Tosin kiitokset on osoitettu Jumalalle, jonka armo on saanut korinttilaisissa aikaan kaiken positiivisen. Sitten hän käy käsiksi ongelmiin, jotka voisivat olla suoraan mistä tämän päivän seurakunnasta hyvänsä.

Puoluekristillisyys on niistä ensimmäinen (10). Se on hiekkalaatikkokristillisyyttä. Lapset muodostavat luonnollisesti puolueita tykkäämisen ja ei-tykkäämisen perusteella. Lastenkin on kasvettava aikuisuuteen. Aikuisella on mahdollisuus nähdä antipatioiden ja empatioiden ohi ja yli ihminen kokonaisena. Kristityllä on mahdollisuus rakastaa ja elää yhteydessä erilaisten ja eri tavalla ajattelevien kanssa. Rakkaus näkee yhdistävät tekijät ja rakentaa niiden varaan. Kehällisissä asioissa voidaan huoletta olla eri mieltä. Jos jaetaan kipeä elämä, rukoillaan yhdessä, tuetaan ja rohkaistaan toisiaan ja nähdään yhteinen tavoite, johon pyritään, yhteys tulee mahdolliseksi.

Vedenjakajaksi muodostuu sana rististä (18). Se oli pahennus (skandalon) ja hullutus jo silloin eikä tilanne ole muuttunut yhtään paremmaksi. Juutalaiset halusivat ihmeitä ja merkkejä ennen uskoa, jotta ei tarvitsisi uskoa. Kreikkalaiset halusivat älyllistä todistusta ja vakuutusta, ettei tarvitsisi uskoa. Kyse ei ole lainkaan älyllisistä syistä, sillä syyt ovat syvemmällä. Tässä kerrotaan, minkä voiman vallassa ihminen on. Jos pimeyden voima hallitsee ihmistä, tämä on jo matkalla kohti lopullista pimeyttä. Hän ei ole neutraalilla ei-kenenkään maalla. Tai sitten hän on halukas ottamaan sanan rististä vastaan. Sillä sanalla on voima siirtää ihminen pelastuksen puolelle. Se mullistaa koko hänen elämänsä. Paavalin käyttämät verbimuodot kertovat, että jompi kumpi on parhaillaan tapahtumassa.

Älyllinen pohdiskelu ja argumentointi ei siirrä ketään kuolemasta elämään. Sen tekee usko Jeesukseen, siihen, että hän on avannut tien kaikkivaltiaan Jumalan yhteyteen. Kyse on astumisesta pois tietämisen turvalliselta maaperältä, uskon varaan. Vain siellä missä näin tapahtuu, voidaan elää todeksi Jumalan voima yhä uudestaan arkipäivän keskellä.

Apt.28 Uskon hullutus

2006-03-31T12:41:00.000+03:00

Paavalin matka alkaa olla lopuilla, kun saavuttiin Puteoliin, Rooman satamakaupunkiin (on muuten Sophia Lorenin kotikaupunki ;) ).Jälleen kristittyjen globaali yhteysverkosto toimii ihmeellisesti. Myös vilkkaassa satamakaupungissa oli seurakunta, jossa Paavali otettiin vastaan. Samoin Roomassa oli jo kristillinen seurakunta. Paavali oli kirjoittanut heille pitkän kirjeen noin kolme vuotta aikaisemmin, jonka tunnemme roomalaiskirjeenä. Kirjeen sanoma oli pudonnut hyvään maahan, sillä Roomasta tuli joukko kristittyjä Paavalia vastaan jo Forum Appii -nimiseen paikkaan ja Traes Taberanae´hen (Kolme Kapakkaa), jotka ovat noin 70 km:n päässä Roomasta. Puteolin kristityt olivat panneet puskaradion toimimaan. Hei, Paavali on tulossa! Vähän samanlainen säpinä kun Billy Grahamin tullessa missiokaupunkiin. Etukäteen on pikkuisen ilmoiteltu...!

Mikä ero vastaanotossa Maltalla ja Publiuksen maatilalla ja Roomassa juutalaisten taholta. Maltalaiset, jotka eivät mitään tienneet Jeesuksesta eivätkä varmaan juutalaisuudestakaan tulivat puhutelluiksi Paavalin parantamistyön vuoksi. Vaikka Luukas ei sitä kerro, Paavali on varmasti todistanut, millä voimalla hän parantaa. Roomassa juutalaiset tulivat kuulemaan Paavalia selvästi hyvin varauksellisina ja kohtalaisen epäluuloisina. Huhut uudesta, sekaannusta ja hämminkiä aiheuttavasta lahkosta olivat jo kiirineet heidän korviinsa. He olivat kuitenkin halukkaita kuulemaan omin korvin ja sitten vasta tekemään lopulliset johtopäätökset.
Paavali kirjoitti 1.Kor.1:22, että juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Mutta niitä he eivät saaneet. Juutalaiset eivät saaneet epäuskonsa vuoksi tunnustekoja, eikä kreikkalaisia sokaistu viisaudella, vaan molemmille saarnattiin ristiinnaulittua Kristusta. Tässäkin se näyttää olevan monille herjaus ja Ateenassa Areiopagin viisaille Paavalin puheet olivat hullutus.

Näin näyttää edelleen olevan.

Apt.27 ...että tällaiset palikat!?

2006-03-30T07:33:00.000+03:00

Suuren sovituspäivän, vuonna 59 lokakuun 5.pvä (jom kippur), jälkeinen aika alkoi olla kovin riskialtista purjehdusaikaa silloisilla rahtilaivoilla. Kapteeni-laivanvarustajan on täytynyt olla poikkeuksellisen ahne mies. Hän tavoitteli suuria voittoja viljalastistaan, jonka toisi Roomaan varsinaisen purjehduskauden päätyttyä. Ihminen päättää, Jumala säätää.

Paavali oli olemuksellaan ja toimillaan hankkinut vankikuljetusta valvovan roomalaisen upseerin luottamuksen. Päältäpäin Paavalissa ei voinut havaita mitään ulkoisia kriisijohtajan ominaisuuksia; raihnainen, kahden vankilavuoden uuvuttama, pienikokoinen mies. Hän osoittautuu erinomaiseksi johtajaksi, jolla on tavattoman suuri arvovalta. Hän ei esiinny suurin elein, vaan toimii todella taitavasti johtajanasemaan määrätyn upseerin kanssa. Paavali vain kertoo hänelle oman näkemyksensä tilanteesta ja upseerilla on riittävän vahva omanarvontunto, että hän ottaa neuvot vastaan ryhtymättä korottamaan itseään ja puolustamaan asemaansa.

Paavalin sisäinen turvallisuus puhuttelee. Lähinnä nousee mieleen toinen johtaja, Joosef, joka orjaksi myytynä, vankilaan syyttömästi heitettynä, ei jää vääntelemään käsiään ja vaikeroimaan maailman kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta tyyliin miksi minulle aina käy näin. Ei, hän näyttää toteavan, että jaa, tällaiset palikat, mitähän näistä saa aikaiseksi - ja aloittaa laidasta palvelemaan, tekemään työtä täysin luottaen Jumalaan, jolla on kaikki ohjat käsissään koko ajan.

Millaiset palikat minulla on tänään? Mitä niistä saa aikaiseksi - Jumalan avulla?

Apt.25-26 Apostolien teot ovat totta edelleen!

2006-03-29T10:14:00.000+03:00

Nämä kaksi Apostolien tekojen lukua kertovat seikkaperäisesti oikeudenkäynnistä Paavalia vastaan. Aloin kiinnostua, miksi Luukas antaa sille niin paljon tilaa kirjoituksessaan. Niinpä tartuin selitysteoksiin ja syy alkoi aueta.

Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot on nähtävä yhtenä suurena kokonaisuutena, jolla on tietty tarkoitus. Tarkoitus alkaa avautua Apostolien tekojen lopusta ja molempien kirjojen omistuskirjoituksesta käsin. Apostolien teot päättyy ikäänkuin kesken Paavalin päästyä Roomaan. Hän jää odottamaan oikeudenkäyntiä. Sen tulosta ei kerrota. Ilmeinen syy on, ettei ole mitään kerrottavaa, koska lopullista oikeudenkäyntiä ei ollut vielä kirjan kirjoittamisen päätyttyä pidetty.

Molemmat kirjat on osoitettu korkea-arvoiselle Teofilukselle. Kirjojen esitystapa ja tarkoitus alkaa avautua, jos ymmärretään Teofiluksen voineen jollakin tavalla vaikuttaa oikeudenkäynnin lopputulokseen. Hänen puoleensa on käännytty ja hän on vaatinut tarkempaa selvitystä, mistä Paavalin asiassa oikein on kyse. Hän on ollut mahdollisesti seurakunnan jäsen tai ainakin kohtalaisen ystävällisesti ja neutraalisti seurakuntaan suhtautuva. Näin sekä Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot liittyvät yhdeksi kokonaiseksi puolustuskirjoitukseksi. Tämä tekee ymmärrettäväksi Paavaliin keskittymisen kaksoisteoksen toisessa osassa.

Roomalaisten viranomaisten oli lähes mahdotonta päästä perille juutalaisten Paavalia vastaan esittämien syytösten oikeellisuudesta. Molemmat kirjat yhdessä antavat selvän vastauksen. Ristiriidat alkoivat jo Jeesuksen aikana ja johtivat hänen kuolemantuomioonsa. Sitten ne ovat jatkuneet ja niiden keskeisenä kohtana on usko siihen, että Jeesus on Messias ja Jumalan Poika. Luukas osoittaa, toistuvasti ettei ole kyse kapinan lietsomisesta eikä valtion vastaisesta toiminnasta. Todisteeksi tuodaan vapauttavat tuomiot kaikilta roomalaisilta viranomaisilta alkaen Pontius Pilatuksesta. Samaan tulokseen päätyvät maaherra Gallion, maaherra Felix, komentaja Lysias ja maaherra Festus. Lopuksi Paavalin syyttömyyden todistaa kuningas Agrippa. Molempien kirjojen tarkoituksena on selvittää, että Paavalin toiminta ja päämäärät ovat puhtaasti uskonnolliset.

Samanlaista taistelua yhden kristityn hengestä käydään Afganistanissa, jossa muslimista Jeesuksen seuraajaksi kääntynyt mies on tuomittu kuolemaan. Hallitus haluaisi vapauttaa hänet Lännen painostuksen vuoksi. Muslimien johtajat julistavat kuolemaa, koska laki määrää uskosta luopuneille kuolemantuomion. Hesari uutisoi asian äskettäin. Laitan oheen osoitteen, josta voit katsoa, miten uskonnonvapaus maailmalla toteutuu.
Suomen tilanne ei ole itsestään selvä. http://www.espoohsrk.fi/html/vainomaat.htm

Jos yksi jäsen kärsii, koko ruumis kärsii (tai sitten ei...!)

Apt.24 Paavali ja julkkikset

2006-03-28T20:48:00.000+03:00

Apostolien tekojen henkilögalleria voisi olla muutettavat muuttaen suoraan meikäläisestä tai jostakin eurooppalaisesta juorulehdistöstä. Valtakunnan julkkisten edessä Paavali on syytettynä.

Keisari Claudius oli vapauttanut orjan nimeltä Pallas ja korottanut tämän valtiovarainministeriksi. Pallaksen johdossa ja valvonnassa oli koko Rooman imperiumin varainhoito. Felix oli Pallaksen veli ja oli kohonnut siis orjasta Rooman provinssikuvernööriksi. Asemapaikassaan Jerusalemissa häntä pidettiin roomalaisena nousukaana. Hallitsijana hän sai huonon arvosanan sekä juutalaiselta Josefukselta (joka oli Luukkaan aikalainen) että roomalaiselta Tacitukselta (arvio: ”Kaikkinaisessa julmuudessaan ja intohimossaan käytti kuninkaallista valtaansa paremminkin orjalle sopivassa hengessä.”). Hän oli kuitenkin onnistunut pääsemään naimisiin kuninkaallista sukua olevan prinsessan Drusillan kanssa. Prinsessa oli ehtinyt olla kihloissa jo kahden ruhtinaan kanssa. Ensimmäinen avioliitto peruuntui, koska mies ei kääntynyt juutalaisuuteen. Toisen liiton Felix puratutti.

Drusillan isä, Agrippa I, oli surmauttanut Jaakobin (Apt.12:2) ja Pietarinkin hengenmeno oli ollut lähellä. Näin siis Paavali oli roomalaisen nousukaspoliitikon ja juutalaisen prinsessan kuultavana. Paavalilta he saivat kuulla sellaista tekstiä uudesta hengellisestä liikehdinnästä juutalaisuudessa, jota he eivät olleet varmasti tottuneet kuulemaan. Paavalin kuunteleminen aiheutti Felixissä samantapaisen kokemuksen kuin erään toisen vangin puhe eräässä toisessa hallitsijassa muutamia vuosia aikaisemmin: Johannes Kastajan puheet herättivät Herodes Antipaksen omantunnon ja hän joutui miettimään asioita uudella tavalla (Mark.6:20). Herodes Antipas oli Drusillan isoisän veli.

Molemmat vallankäyttäjät säikähtivät kohtitulevaa puhetta, mutta eivät ihmispelossaan uskaltaneet tehdä johtopäätöksiä loppuun asti. He rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan tahdon etsimistä.

Näin se näyttää edelleen olevan. Ylhäältä alas.

Apt.23 Joidenkin elämä on mutkilla...

2006-03-27T17:29:00.000+03:00

Ylipappi Ananiaksesta tiedetään historiassa, että hän oli häikäilemätön poliitikko. Hän oli ollut vallassa vuodesta 47 eli kymmenkunta vuotta. Kun hän toimi epäasiallisesti käskien lyömään vangittua, Paavali sanoi profeetalliset sanat lyönnin vielä kirveltäessä kasvoja. Hän sanoi Jumalan lyövän Ananiasta ja vertasi tätä petolliseen rakentajaan, joka korjaa hajoamassa olevaa rakennusta kalkilla, niin että ulkokuori näyttää hyvältä. Profeetallinen sana toteutui seuraavana vuonna, kun Ananias erotettiin virastaan ja kymmenkunta vuotta myöhemmin hänet murhattiin.

On ihan oikeasti vaikeaa - joskus - katsoa elämän tosiasioita silmiin, myöntää asioiden todellinen tila ja tehdä terveellä tavalla johtopäätökset. Päätösten tekeminen voi olla vaikeaa sen vuoksi, että ratkaisuilla on vaikutus omaan elämään. Niinhän niillä yleisesti on! Mutta kielteiset taloudelliset vaikutukset, omaan valta-asemaan kohdistuvat muutokset, omaan maineeseen liittyvät asiat jne tekevät päättämisen kiusallisen vaikeaksi. Saavutetuista eduista on vaikeaa luopua.

Jumalan tiet ovat suoria. Ihminen ne mutkistaa. Loukkaamaton omatunto tuo turvallista levollisuutta. Paavali näyttää kaiken tämän keskellä elävän rauhassa sisäisesti. Hän tietää, että Jumalan suunnitelma on paras, vaikka ei näyttäisikään järkevältä.

Apt.22 Rikas antaja sanoo: Seuraa minua!

2006-03-26T08:12:00.000+03:00

Ananias profetoi Paavalin tulevaisuudesta (Apt.9:15), että hän tulee todistamaan Kristuksesta maailman kansojen ja Israelin kansan, ja myös kuninkaiden ja hallitsijoiden edessä. Paavali ei millään tavoin pyrkinyt toteuttamaan profetiaa eikä erityisesti hakeutunut hallitsijoiden ja ruhtinaiden puheille. Uskollisena perustehtävälleen julistaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta hän vain joutuu hallitsijoiden ja kansanjoukkojen eteen. Sanoman vaikutukset kuljettavat häntä.

Hyvin selkeästi käy ilmi, että profetia on ikkuna, josta katsotaan, ei ovi, josta kuljetaan. Paavalilla on ollut vuosien aikana yön hiljaisina tunteina aikaa miettiä uskoontulonsa yhteydessä kuulemaansa jumalallista viesti tulevasta tehtävästään. Joutuessaan monenlaisiin vaikeuksiin todistajan tehtävänsä vuoksi hänelle on antanut rohkeutta tie-to, että Jumala tietää - tiesi jo vuosia sitten.

15 vuotta sitten Englannissa sain kuulla profetian, ja sain sen vielä kasetille tallennettuna. Se oli ankkuroitu monin tavoin elämäni historiaan, mutta siinä oli myös vahva painotus tulevasta. En ollut koskaan ennen tavannut ihmistä, jonka kautta profetia annettiin. Monet hänen puhumansa asiat tuntuivat hämäriltä siihen saakka, kunnes ne tapahtuivat ja elimme todeksi profetiassa kerrottua. Päällimmäiseksi on jäänyt kokemus siitä, että se on ollut rohkaisuna joinakin vaikeina hetkinä. Tietoisuus siitä,että Jumala näki tämän tilanteen jo kauan sitten, on vahvistanut, että olemme oikealla tiellä. Emme ole profetiaa toteuttaneet, se on toteutunut.

Seurakunnan johdon mukaan tuhansia juutalaisia oli tullut uskoon (Apt.21:20), mutta Pietarin vahvat kokemukset siitä, että Jumalan pelastussuunnitelma kuului myös pakanoille, ei ollut samassa suhteessa levinnyt yleiseen tietoisuuteen. Tai oli mahdollisesti levinnyt, mutta sitä eivät läheskään kaikki olleet ottaneet vastaan.
Paradigman muutos ei ole noin vain nielaistavissa. Kun Paavali julistaa, että juuri täällä, Jerusalemin temppelissä, hän sai Jumalalta näyn julistaa Kristusta pakanakansoille, syntyi mellakka. Sitä eivät juutalaiset enää kestäneet kuulla. Ajatus, että Messias kääntyisi pakanoiden puoleen ja sivuuttaisi oman kansansa, oli liikaa. Se oli liikaa Pietarille ja kaikille muille Jeesuksen oppilaille viitisentoista vuotta aiemmin. Pyhä Henki avasi heidän silmänsä näkemään paljon enemmän kuin he olivat voineet kuvitella mahdolliseksi.

Jumalan valtakunnan runsaus-periaate sopii vaikeasti pienelle ihmiselle. Jos Jumala antaa jollekin, se ei ole minulta pois. Sisaruskateus saa ihmeellisiä muotoja seurakunnassa ja järjestöissä ja työpaikoilla.

Apt.21 Kaikille kaikkea...?

2006-03-25T15:13:00.000+02:00

Paavalin matkakertomuksesta huomataan, että kristillinen seurakunta on levinnyt parissakymmenessä vuodessa kaikkialle. Missä vain laiva pysähtyy, sieltä löytyy seurakunta, veljiä ja sisaria, jotka ottavat matkalaiset iloiten vastaan. Kotikokouksia järjestetään tuota pikaa, kun hyvä opettaja on ohikulkumatkalla. Puskaradio on vähintään yhtä tehokas kuin kännykkä.

Pyhä Henki on puhunut Paavalille. Hänellä on kutsu mennä Jerusalemiin, vaikka hän
tietää, että vaikeudet odottavat. Tämä sama johdonmukaisuus oli Efeson uskovilla, joille taloudellinen menetys (kalliiden taikakirjojen ja -kalujen polttaminen) ei merkinnyt mitään sen rinnalla, että heidän elämänsä oli sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tässä nähdään profetian merkitys: profeetta tuo sanoman Jumalalta, se on hänen tehtävänsä - tehdä se uskollisesti. Kuulijoiden vastuulla on tehdä johtopäätökset. Paavalia Agaboksen profeetallinen sanoma vahvistaa siinä, että Jumala on puhunut hänelle samasta asiasta jo yksityisesti. Agaboksen viesti kertoo, että Jumalan suunnitelma toteutuu ja hänen osansa on joutua kahleisiin. Se liittyy selvästi hänen tehtäväänsä ja sen päätökseen viemiseen (Apt.20:24). Hän ei aio luistaa tästä kutsumuksesta. Uudistuvasta viestistä hän saa rohkaisua, koska hän tietää, että hän on oikealla tiellä - vaikka se vie (’lihalle’) epämieluisaan suuntaan.

Paavali noudatti monia juutalaisen uskonnollisuuden tapoja. Niillä oli hänelle edelleen merkitystä ja hän hoiti hengellistä elämäänsä myös niiden kautta. Ne eivät kuitenkaan olleet sitä tapakulttuuria, jota hän edellytti ei-juutalaisten, pakanoiden noudattavan. Usko Jeesukseen oli riittävä. Jeesus-uskoon liittyi luonnollisesti, että koko pakanallinen jumalakultti menetti merkityksensä, se oli vihollinen. Se oli ihmisten tekoja yrittää Jumalan yhteyteen. Nyt oli olemassa yksi tie kaikille kaikkialla - Jeesus.

Paavalille ei ollut ongelma olla juutalaisille juutalainen. Siksi hän ympärileikkautti läheisen oppilaansa Timoteuksen, juutalaisten vuoksi, ettei mikään nousisi esteeksi ilosanomalle (Apt.16:3). Sillä he joutuivat paljon liikkumaan heidän parissaan.

Nyt saattaisi olla meillä aihetta kysellä, miten olisimme luterilaisille luterilaisia, helluntailaisille helluntailaisia, kirkottomille kirkottomia, vaikka kuulummekin luterilaiseen kirkkoon, ettei mikään nousisi esteeksi hyvälle uutiselle.

Mitähän se olisi...?

Apt.20 Paavalin rohkeuden lähde

2006-03-24T07:43:00.000+02:00

Antti Pesonen, tämän päivän blogisti, on nuorisotyön harjoittelija Verkostossa.

Yhä uudelleen ja uudelleen Paavalin uskon luottamus jaksaa ihmetyttää minua. Taipaleensa loppupuolella hän on niin Jeesuksen luonteen läpivalaisema ja katse kiinnitettynä näkymättömään Jumalan todellisuuteen, ettei mikään voinut enää pysäyttää häntä. Paavalin vaikutuksesta oli Efesoksessa syntynyt hirmuinen mellakka, jossa hän oli ystävineen menettää jopa henkensä. Jo seuraavassa hetkessä kerrotaan kuinka Paavali tuon jälkeen oli rohkaisemassa opetuslapsia, aivankuin mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunut. Pyhä Henki hänen sisällään vakuutti kaiken aikaa, että ahdistus ja vankeus ovat väistämättömästi edessä. Sitä innokkaampana hän oli jokapuolella rohkaisemassa uskonveljiään, toisinaan jopa vuorokauden ympäri. Ei ole ihme, että jäähyväispuheen jälkeen kaikki (siis miehetkin!) itkivät ja surivat suuresti hänen lähtöään. Olihan Paavali läsnäolollaan ja puheillaan rohkaissut heitä kerta toisensa jälkeen.
Paavali oli inhimillinen ihminen kuten mekin ja häntä varmasti usein pelottivat nuo hurjat tilanteet mihin hän toistamiseen joutui henkensä uhalla. Kuitenkin tuon inhimillisyyden takana oli jotain, joka antoi hänelle suunnattoman rohkeuden silloinkin, kun puput olivat tulleet jo pöksyyn ja tilanne näytti mahdottomalta.
Jäähyväispuheessaan Paavali valottaa tuota ihmeellistä rohkeuden lähdettään, joka nousi hänen päämäärästään täyttää Jumalalta saatu tehtävä loppuun. Millään muulla ei ollut hänelle merkitystä. Ei edes eloon jäämisellä. Paavalilla oli kyky nähdä ajallisten asioiden yli siihen miten Jumala näkee. Hän luotti lupausten todellisuuteen silloinkin, kun ympäröivät olosuhteet puhuivat aivan toista. Yksinkertainen jumalanlapsen etuoikeus ja salaisuus oli paljastunut hänelle vuosien varrella: " Voin rohkaista itse itseni Jumalan sanan totuuksilla silloinkin, kun pelottaa ja toivoa ei näytä enää olevan". Samalla hän rohkaisi suuresti kaikkia ympärillään olevia.
Me saamme olla tuosta samasta etuoikeudesta osallisia, joskin emme ole useinkaan hyödyntäneet tai harjaantuneet käyttämään tuota mahdollisuutta niin kuin Paavali. Se on kuitenkin mahdollista, eikä ainakaan itseltäni puutu käytännön tilanteita elämässäni, joissa tarvitsisin rohkaisua. Uskon että sinulla on myös elämäntilanteita joihin kaipaat sitä. Haastankin sinua ottamaan Jumalan sanan lupaukset, rukoillen mietiskelemään niitä ja ihmettelemään kuinka ne tosiaankin voivat olla totta sinunkin elämässäsi. Luulen, että kohta saat huomata, miten ihmiset sinun ympärilläsikin rohkaistuvat kun avaat suusi.

Apt.19:11-41 Oikea jumalanpelko

2006-03-23T06:58:00.000+02:00

Jeesus antoi seuraajilleen arvovallan ja voiman karkottaa pahoja henkiä. Ellet ole Jeesuksen seuraaja, sinulla ei ole valtuutusta. Skeuaksen pojat halusivat kokeilla vallankäyttöä ilman valtuutusta. Kyse on samasta asiasta, kuin jos kuka tahansa tavallinen kansalainen alkaisi toimia poliisin valtuuksin ja komentaa väkijoukkoa hajaantumaan. Nopeasti käy ilmi, että valtuudet puuttuvat ja komentelija saisi itse turpiinsa. Jälleen ihmiset tajuavat, että Jumalan nimi ei ole noin vain otettavissa mihin tahansa käyttöön. Ellet suostu Jumalan alamaisuuteen ja hänen seuraajakseen, sinulla ei ole oikeutta hänen nimeensäkään. Yhtä vähän kuin minulla on oikeutta kutsua isäkseni jotakuta naapurin miestä tai suurmiestä, jota ihailen. Torjunta olisi varmasti tyly ja ehdoton. (Oppi-isä on toinen juttu.)

Jumalanpelko sai aikaan saman, minkä Jeesuksen läsnäolo sai aikaan Sakkeuksen sisimmässä (Luuk.19:1-10); hän tunnusti kaikkien läsnäollessa avoimesti, että hän on toiminut petollisesti ja epärehellisesti ammatissaan ja vieläpä lupasi korvata aiheuttamansa vahingot korkojen kanssa. Kukaan ei häntä vaatinut tunnustamaan. Nämä kohdat ovat usein olleet pohjana sille, että erilaisissa uskovien piireissä on alettu vaatia julkisia synnintunnustuksia ehtona sille, että saa luvan olla ’meikäläisiä’. Synnintunnustus on vapaaehtoinen, ei kiristetty, ei vaatimus. Rakkaus viihtyy vain vapaudessa.

Kristittyjen elämän suunnanmuutos alkoi aiheuttaa tahattomia taloudellisia seuraamuksia. Taikakirjojen ja -esineiden valmistus, niihin liittyvä kauppa ja taikojen tekijöiden ansiot, Kreikan vanhojen jumalien suistuminen valtaistuimelta ja niiden palvontaan liittyvien kulttiesineiden valmistus olivat tulossa uhanalaisiksi. Taloudellinen vaikutus sai yhtäkkiä joukot liikkeelle. Huoli toimeentulosta oli aito. Uskon aikaansaama sisäinen muutos ihmisessä ei laskelmoinut taloudellista menetystä. Se ei saanut taikuudesta luopuvia myymään kirjojansa jollekin niitä haluavalle ja näin edes hiukan pienentämään tappioita. He eivät halunneet olla enää mitenkään edistämässä taikuutta, jonka he nyt näkivät vihollisen petoksena ja ansana. Onpa herätysten aikoina esim. Walesissa lukuisista kylistä jouduttu kapakat sulkemaan, kun alkoholin kulutus loppui entisten asiakkaiden tultua uskoon ja perusteellinen elämäntaparemontti alkoi.

Sellaista tapahtuu edelleen. Uusi elämä Jeesuksessa on sellainen muutos, joka katkaisee jopa ahneuden kahleet.

Apt. 18:1-19:10 Mentoreita ja oppilaita

2006-03-22T07:27:00.000+02:00

Apostolien teoissa ja varsinkin Paavalin kirjeissä mentorointi, opetuslapseuttaminen, rinnallakulkeminen on kaikkialle sisäänkirjoitettu. Paavalin kirjeissä se näkyy lopputervehdyksissä, joissa kirjoittaja mainitsee aina joukon seuralaisiaan, oppilaitaan, jotka ovat matkoilla mukana. He olivat oppimassa Paavalilta, miten eletään arkea Jeesusta seuraten, miten puhutaan ihmisille, pienille ja suurille joukoille, miten parannetaan sairaita, miten opitaan kuuntelemaan Jumalan ääntä. Mikään noista ei ole teoreettinen kysymys kuten usko kaiken kaikkiaan ei ole teoriaa, vaan elävä suhde elävään Jumalaan. Heti kun usko irroitetaan elävästä Jumala-suhteesta, se alkaa muodostua uskonnollisuudeksi, uskon vastakohdaksi. Siksi solutapaamisten luovuttamaton asia on Jumalan kohtaaminen, Jumalan kasvojen etsiminen, hänen äänensä kuuleminen - rukouksessa, ylistyksessä, sanassa ja sen kyselemisessä: mitä tämä sana tarkoittaa minun elämässäni nyt.

Korintissa Paavalin tiimiin liittyy aviopari Aqvila ja Priscilla, jotka ovat entisiä Rooman seurakunnan jäseniä, nyt poliittisia pakolaisia. Heillä ei ollut paluuta takaisin. Eletään 50-luvun alkua keisari Claudiuksen aikaa. Paavalin tiimi kasvoi kokeneilla kristityillä. Kokemus näkyy myöhemmin suhtautumisessa Apollokseen. Tällä oli paljon tietoa ja hän opetti hyvin Jeesuksesta, mutta jotakin olennaista puuttui, joten pariskunta otti hänet mentoroitavaksi. He perehdyttivät miehen tarkemmin uskon perusteisiin. Aqvilan ja Priscillan seura oli hänelle lähetyskurssi ja evankelistakoulu, niin että Apollos saatettiin lähettää eteenpäin vahvistamaan ja rohkaisemaan nuoria seurakuntia.

Pyhä Henki oli vakuuttavasti todistanut apostoleille, että kaikki ihmiset rodusta, suku-puolesta, ihonväristä, poliittisesta taustasta riippumatta ovat Jeesuksen tähden kelpaavia Jumalan valtakuntaan. Vielä viimeiseksi vakuudeksi tästä tulee tämä täysi tusina miehiä, jotka olivat olleet Johannes Kastajan oppilaita. Aikaa oli kulunut Johanneksen kuolemasta jo melkein 30 vuotta. He olivat saaneet opetusta Jeesuksesta ja tulleet us-koon, mutta jotakin puuttui. Heitä ei ollut kastettu, eivätkä he tienneet mitään Pyhästä Hengestä. Apollos oli samassa asemassa. He olivat vielä ikäänkuin Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välissä, matkalla vanhasta uuteen. He ottivat kristillisen kasteen ja Paavalin siunatessa heidät Pyhä Henki laskeutui.

Apt.17 Usko / filosofia - onko eroa?

2006-03-21T08:03:00.000+02:00

Mistähän syystä usko Jeesukseen synnyttää valtavasti intohimoja, mutta filosofia korkeintaan olankohautuksen? Yksi ero on ainakin perusteissa. Filosofia on rakkautta viisauteen ja tietoon, nimensä mukaisesti. Usko Jeesukseen on rakkaussuhde elävään persoonaan.

Jos olet koskaan ollut rakastunut, tiedät, miten rakkaussuhde haastaa koko elämäsi. Siitä tulee elämän sisältö ja tarkoitus ja päämäärä. Kun on vilahduksen nähnyt Jumalan todellisuudesta, silloin mikään muu ei voi olla tärkeämpää kuin sen suhteen ylläpitäminen, syventäminen, Jumalan olemuksen tunteminen, hänen kasvojensa kirkkauden etsiminen. Suhde Jumalaan heijastuu koko elämään, sen tarkoitukseen, sen pyrkimyksiin, tavoitteisiin. Tuosta suhteesta tulee valo kaikkeen mitä teen. Se haastaa yhä uudestaan ajattelemaan, mikä elämässäni on oikeasti tärkeää, mistä hyvästä on syytä luopua, jotta olisi tilaa paremmalle.

Epikurolaiset ja stoalaiset filosofit Ateenassa kuuntelivat Paavalin puhetta tietona ja ajatuksena. Kun Paavali tulee kohtaa tuomiosta, viimeisestä tilinteosta, he menettävät mielenkiintonsa. Heidän ajattelunsa oli materialistinen: todellisuus on tässä elämässä, mitään muuta ei ole eikä tule. Paavalin puhe ylittää heidän rajansa eivätkä he halua sinne seurata. Omien ajatusten ulkopuolella ei olla enää omassa varassa. Kontrolli ei ole enää minulla. Siis pysytään siinä, mihin voidaan vaikuttaa, mitä voidaan koskettaa.

Puhe tuomiosta vie pelottavasti ajatukset kokonaisvaltaiseen vastuuseen elämästäni ja sen valinnoista. Se nostaa esiin kuvan lopullisesta oikeudenmukaisuudesta, jonka tuo tähän aikaan ja historiaan viimeinen tuomio ja oikeudenmukainen Tuomari.

Filosofit torjuivat ajatuksen ja käänsivät selkänsä Tuomarille.

Mitä minä vastaan hänelle?

Apt.16 Rauhan ihminen - avainhenkilö

2006-03-20T00:12:00.000+02:00

Jälleen Pyhä Henki puuttuu erityisellä tavalla valtakunnan ilosanoman leviämiseen. Paavali ei ole oikein selvillä suunnasta ja olosuhteiden kautta Pyhä Henki kääntää matkan suunnan pohjoisen sijasta länteen. Troaksessa Paavali seuralaisineen istuu ymmällään ja ihmetellen, mitä ihmettä me täällä teemme. Tämä on hänen suuri rukouskysymyksensä, jonka kanssa hän menee nukkumaan. Unessa Pyhä Henki näyttää hänelle selvääkin selvemmin suunnan: meren yli Eurooppaan. Kaikki turhautuminen on poissa ja täynnä energiaa Paavali rientää ostamaan matkalippuja.

Täysin outona oudossa kaupungissa (Filippi) Paavali noudattaa Jeesuksen lähetysstrategiaa (Luuk.10:5-7): kun tulette johonkin etsikää rauhan ihminen, sellainen jonka mieli on teille avoin, lähestykää häntä. Rukouspaikalla on mahdollisesti sellaisia ihmisiä, jotka jo kyselevät elämänsä suuntaa Jumalalta. Heti ensimmäisen puheen jälkeen rauhan ihminen, paikkakunnan avainhenkilö löytyy, Lydia, varakas ylellisyyskankaiden kauppias. Hänen kodistaan tulee Paavalin sillanpääasema Euroopan ristiretkellä.

Avainhenkilö ei välttämättä ole se, jonka minä järkeilemällä valitsisin. Sen vuoksi on syytä pyytää Jumalalta erityistä viisautta, että yhä uudestaan löydän ne ihmiset, joiden sydän on jo auki. Sillä heidän kauttaan aukeaa tie ilosanomalle myös heidän elämänpiirinsä ihmisten pariin. Paavali ei taatusti olisi valinnut toiseksi avainhenkilöksi paikkakunnan pyöveliä, jollaisena vanginvartijat yleensä toimivat. Mutta Jumala valitsi.

Kenen maailmaan vain minulla on vapaa pääsy?

Apt.15 Yksin Jeesus - voi miten vaikeaa...

2006-03-19T08:55:00.000+02:00

Ihmiset eivät ole muuttuneet. Kulttuuri on aivan toisenlainen meillä kuin apostolien aikaisessa Jerusalemissa tai Syyrian Antiokiassa, mutta ihmismieli on samanlainen. Pietari oli kertonut Joppen kokemuksensa moneen kertaan kotiin palattuaan (Apt.10-11). Sadat - kenties tuhannet - uskovat olivat sen jo kuulleet: Jumalan armo Jeesuksessa kuuluu lyhentämättömänä myös ei-juutalaisille, joita juutalaiset olivat pitäneet jopa saastaisina. Jeesus yksin riittää. Hän ainoastaan on kertakaikkinen uhri koko ihmiskunnan syntien puolesta. Ei tarvita muita uhreja, ei tarvita rituaaleja, ei tarvita välittäjiä Jumalan ja ihmisten välillä. Jeesus yksin. Mutta vanha tapakulttuuri riippuu kiinni. On vaikea poiketa yleisestä linjasta, varsinkin jo se uusi ei vielä ole juurtunut kovin syvälle. Naapurien tuomio tai selänkääntäminen voi tallata sen jalkoihinsa.

Niinpä aletaan vaatia tiettyjen tapojen noudattamista myös ei-juutalaisilta. Uusille uskoville lisävaatimukset ovatkin tiukka paikka. Kelaa. Olet ensin ilomielin tullut Jeesuksen luo, saanut synnit anteeksi, Pyhä Henki on sinua rohkaissut vienyt eteenpäin, liittäen yhä syvemmin Kristukseen. Sitten luoksesi tulee veljiä ja sisaria Kristuksessa, jotka vetävät esiin sopimuspaperin, jossa onkin ollut pienempi präntti: Usko Jeesukseen EI RIITÄ! Tarvitset ympärileikkauksen, meidän kättenpäällepanon, erilaisen kampauksen, enemmän rukousta, kielillä puhumista, henkikasteen, tekoja, näyttöjä. Siinä on moni poloinen ollut helisemässä.

Myös minä. Pari kertaa on tapahtunut, että asiassa, jossa ajattelen toisin kuin ennen, olen saanut toiminnastani ankaran ryöpytyksen aivan asiallisilta kristityiltä. Ei äänen korottamista vaikka moite onkin esitetty tiukasti. Ensimmäinen fiilis oli molemmilla kerroilla ikäänkuin matto olisi vetäisty jalkojen alta. Seisoin hetken tyhjän, pimeän syvyyden päällä, vailla mitään turvaa. Sitten löytyi kiintopiste; ensin muuttumattomasta ulkoisesta ympäristöstä, sitten alkoi myös ajatus haparoida tukea ja löysin perille, niihin perusteisiin, jotka olivat antaneet minulle vapauden ja oikeutuksen toimia toisin kuin tiukka nuhtelijani.

On todella Pyhän Hengen vaikuttama ihme, että kristillinen seurakunta edelleen elää ja vaikuttaa ja julistaa - joskus jopa pelottomasti - Kristusta, yksin häntä. Ja joskus uskovat jopa osoittavat kunnioitusta toisilleen huolimatta erilaisista mielipiteistä.

Apt.14 Minun paikkani (?) - jokaisella on...

2006-03-18T00:52:00.000+02:00

Paavalin ja Barnabaksen välille oli syntynyt syvä ystävyys aivan Paavalin uskonelämän alusta lähtien. Barnabashan otti tuoreen Jeesuksen seuraajan Saulin hoteisiinsa, kun kaikki muut pelkäsivät häntä eivätkä luottaneet häneen, entiseen seurakunnan vainoojaan. Barnabaksella oli erityinen armolahja nähdä se potentiaali, minkä Jumala oli ihmisiin ja tässä tapauksessa nuoreen Sauliin laittanut. Hän tutustutti Saulin apostoleihin. Kun Antiokiassa syntyi herätys, Barnabas muisti Saulin. Hän pintteli jalan parisataa kilometriä Antiokiasta Tarsoon etsimään Saulia. Barnabaksella täytyi olla selkeä kuva Saulin kyvyistä ja osaamisesta. Hän näki valtavan suuren vaivan saadakseen oikean ihmisen oikealle paikalle.

Tätä armolahjaa he tarvitsivat seurakuntia perustaessaan. Apt.14:23 kertoo lakonisesti, että he valitsivat kullekin seurakunnalle vanhimmat ja jatkoivat matkaa eteenpäin. Kelaa... vasta uskoontulleita ihmisiä. Eivät he monta viikkoa heitä opettaneet, kun he jättivät nämä jo omilleen - tai ei ihan omilleen, vaan Herran turviin, johon he uskoivat ! Tässä he tarvitsivat aivan erityisesti Jumalan antamaa viisautta valita oikein ja valtuuttaa heidät tehtäväänsä johtamaan nuorta seurakuntaa.

Tässä asiassa tunnustan tehneeni paljon virheitä. Oikean ihmisen valitseminen ja valtuuttaminen hänen kutsumuksensa mukaiselle paikalle on yksi kaikkein vaikeimmista asioista. Siihen tarvitaan Pyhän Hengen erityistä johdatusta. Minä en ole Barnabas, mutta seurakunnassa heitä tarvitaan - ainakin yksi.

Paastokaan ei olisi pahitteeksi.

Apt.13 Paasto antaa tilaa Jumalan puheelle

2006-03-17T21:56:00.000+02:00

Aivan aluksi ilosanoma lähti leviämään Jeesuksen seuraajien vainoamisen vuoksi. Jerusalemista paenneiden uskovien todistus sai aikaan, että mm. Samariassa syntyi herätys. Nyt Pyhä Henki tarttuu määrätietoisesti ohjaksiin Antiokiassa. Seurakunnan johtajien paastotessa ja rukoillessa yksityisretriitissään Pyhä Henki alkaa puhua.

Miten se tapahtui? Pyhä Henki toimii edelleen samalla tavalla ilmaistessaan itsensä: Joku läsnäolijoista saa mieleensä nuo sanat (”Erottakaa jne”), hän lausuu ne ääneen. Hän voi vaikka sanoa, että mulle nousee tällainen asia mieleen. Voisikohan se olla Herrasta? Tai se voi olla vaikka kuva, jonka joku näkee ja toinen sanoo, että minun mielestäni se tarkoittaa, että meidän pitäisi lähettää Barnabas ja Saul Jumalan valitsemaan tehtävään. Tai sitten arvovaltaisena sanana, niinkuin Luukas on sen Apostolien tekoihin tallettanut. Tiedän, että itseä koskeva profetia on vaikuttava tapahtuma. Kun tajuaa olevansa Jumalan puhuttelussa, siinä leuka järähtää.

Johtotiimi paastoaa edelleen ja viipyy rukouksessa, varmistuakseen saamastaan profeetallisesta sanasta. He koettelevat sanan. Lopulta he vakuuttuvat siitä, että saatu viesti on Jumalalta ja niin he siunaavat pojat matkaan.

Tuntuu varsin kiintoisalta lähteä samaiselle Kyprokselle viettämään kevään pieni hengähdystauko parin viikon päästä, mihin Barnabas ja Paavali suuntasivat ensimmäisen matkansa. Jumala toimii väkevästi saarella.
Mantereella, toisessa Antiokiassa Paavali julistaa pyydettäessä ’pari kehotuksen sanaa’ synagogassa. Hän vie määrätietoisesti Vanhan testamentin kirjoitusten johdolla kuulijansa niin sanotusti parannuksen paikalle. Hän sitoo Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tiukasti profetioihin. Juutalaiset, jotka kunnioittavat sanaa, ovat satimessa. He eivät voi vastustaa kohtitulevaa kehotusta. Niinpä he turvautuvat viimeiseen keinoon: he kiistävät Paavalin puheet, menevät henkilökohtaisuuksiin ja joutuvat suorastaan pois tolaltaan ja lopulta nostattavat kaupungissa vainon. Paavali ja Barnabas joutuvat pakenemaan.

Jälleen kerran ilosanoma Jeesuksesta, totuus ja rakkaus yhdessä, saavat aikaan kahtiajakautumisen: toiset ottavat sanan iloiten vastaan, toiset eivät halua tulla valoon eivätkä halua että kukaan muukaan tulee. Aina on kyse vallasta. Joskus myös rahasta. Saavutetuista eduista ei luovuta.

Apt.12 Ketä miellytän ja miksi?

2006-03-16T08:57:00.000+02:00

On aika kolkkoa huomata, että ihmisten miellyttäminen johtaa yleensä ikäviin tuloksiin kaikissa toimissamme. (Herodes) Agrippa I (41-44 jKr.) mestauttaa Jaakobin ja saavuttaa juutalaisten parissa suosiota. Herodesten hallitsijasuku ei ollut juutalainen vaan edomilainen (idumealainen). Sen vuoksi he olivat vihattuja. Sen vuoksi Herodes koetti koko ajan etsiä tapoja joilla miellyttää alamaisiaan, jotta hänen valtansa lujittuisi. Kun jokin miellyttämisen tapa löytyy, niin siitä tehdään kasvava tapakulttuuri, suosion vuoksi. Kukapa ei haluaisi olla suosittu - vaikkapa yhtymällä koulutoverin kiusaamiseen tai juoruilemiseen.

Hesarissa on nyt sarja juutalaisten joukkomurhasta. Oli aika karmeaa huomata, miten samankaltainen on siinä ollut kehityskulku. Valta on keskitetty Führerille. Hän puhuu juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta. Alempana valtahierarkiassa tehdään johtopäätöksiä, joiden perimmäisenä syynä on miellyttää ylintä johtoa, jotta minut huomattaisiin ja saisin ansioita ja voisin kohota hierarkiassa ylöspäin. Kun huomataan, että juutalaisten nöyryyttäminen ja tappaminen saa suosiota, niin yhtäkkiä suurten joukkojen ponnistukset keskittyvät yksinomaan tuhoamiseen. Suuri osa ponnisteluista sai voimansa ylempien miellyttämisestä, sitten sokeasta tottelemisesta, omien aivojen naulaan ripustamisesta, vastuun pakenemisesta.

Kaiken sotkun keskellä Jumala hallitsee suvereenisti. Pietari vapautuu ja epäuskoisten öinen rukouskokous hämmästyy. He rukoilevat, mutta kun rukousvastaus kolkuttaa ovelle, se on heidän mielestään järjetöntä. Niinhän se onkin koska Jumalan tiet ovat meidän teitämme paljon korkeammalla, ja hän toteuttaa suunnitelmansa meidän kanssamme, meidän kauttamme - tai ilman meitä, jos kieltäydymme.

Apt.11 Oletko käytettävissä?

2006-03-14T23:35:00.000+02:00

Ei vain Pietarin ahtaita ympyröitä revitä hajalle, vaan koko alkuseurakunnan johtoryhmä joutuu käymään läpi saman tajunnanlaajentumiskokemuksen (mikä sana!) kuin Pietari. Pyhä Henki liittää ennakkoluulojen ja oppien erottamat ihmiset yhdeksi Kristuksen ruumiiksi.
Palaan uudestaan kiinalaisen veli Yunin ja Kiinan kotikirkkoliikkeen kokemuksiin (huom!) 80- ja 90-luvulla. Kotikirkkojen kokemukset ovat yhtä ihmeelliset kuin Saulin ja Pietarin ja alkuseurakunnan. Seurakunta eli vainojen keskellä. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti kirjaimellisesti sitä, että altistit itsesi pahoinpitelyille, pilkalle, petoksille, omaisuuden ryöstölle, suostuit samalla vapaaehtoisesti lainsuojattomaksi. Veli Yunin kokemukset Kiinassa ovat kuin uusi Apostolien teot.

Jumalan valtakunta lähti Jerusalemista leviämään vainojen myötä. Näin tapahtui myös Kiinassa. Avainhenkilöitä pelastui. Heidän kauttaan ilosanomalle avautui tie yhä uusien ihmisten keskuuteen. Antiokiassa kohdataan jo selkeästi kreikkalainen maailma. Pyhä Henki ei tunne rajoja. Kaikille kansoille kuuluu pelastus. Nyt Kiinan kristityt ovat saaneet sydämelleen Aasian miljoonat hindut, buddhalaiset, muslimit, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta.

Sekä Pietarin että Saulin kokemuksista nousee muutama ajatus:
- Jumala itse rakentaa seurakuntansa.
- Hän valitsee sanansaattajiksi ne, jotka ovat käytettävissä.
- Sanansaattajilta ei odoteta erityislahjakkuutta tai osaamista; heiltä odotetaan yksinkertaista kuuliaisuutta Jumalan äänelle.
- Jumala on kärsivällinen opettaja; Pietari saa nähdä näyn kolme kertaa, ja viesti menee kovaan kalloon.
- Jumalalla on varaa laittaa kuka tahansa uudelleen koulutukseen. Saul oli innokas, mutta Herra hyllytti hänet vuosiksi vanhaan kotikaupunkiinsa. Jumalalla on oma, tarkka aikataulunsa. Hän ei tee virheitä koskaan.

Apt.9:32-10:48 Meillä on vaan tällaista

2006-03-14T07:21:00.000+02:00

Jeesuksen seurassa Pietarille oli kirkastunut Jumalan valtakunnan luonne, oma identiteettinsä valtakunnan suurlähettiläänä. Pietari alkoi rohkeasti toimia saamillaan valtuuksilla. Hän otti sen paikan ja aseman, mikä hänelle oli annettu. Ensimmäisessä parantamisessa (Apt.3) temppelin portilla on vielä näkyvissä ikäänkuin haparointia. Luukas kertoo tarkasti. Voi melkein seurata Pietarin mielenliikkeitä myöten tapahtuman kulkua; hän havahtuu ramman miehen läsnäoloon, pysähtyy, pyytää mieheltä tarkkaavaisuutta ja lopulta sanoo varmistuneena kuulemastaan Pyhän Hengen kehotuksesta: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on (!)....” Välillä oli jo kulunut aikaa ja Pietarin ja muiden apostolien kautta oli tapahtunut paljon tunnustekoja. Yhä uudestaan kerrotaan, että nämä teot muokkasivat maaperää ihmisten mielissä ottamaan vastaan hyvän uutisen Jeesuksesta. Ihmiset kääntyivät ja uskoivat.
Joppessa Pietari noudattaa tarkoin Jeesukselta saamaansa esimerkkiä (vertaapa näitä kertomuksia, Luuk.8: 51ss). Jeesus antoi mallin, jonka mukaan oppilaiden tuli toimia. Jeesuksen antama malli on edelleen relevantti ja koskee Kristuksen seurakuntaa. Jumalan valtakunta on yhä keskellämme ja Jeesuksen seuraajille on annettu valtuutus julistaa Jumalan valtakuntaa sanoin ja teoin.

Pietarin ja roomalaisen upseerin kohtaamisessa Pyhä Henki raivaa jälleen tien mahdottoman tulla mahdolliseksi: Pietarin ajattelussa sukupolvien vahvistama täydellinen väärinymmärrys Jumalan valtakunnan luonteesta murtuu lopullisesti: pakanat, ei-juutalaiset, kuuluvat myös hyvän uutisen piiriin, Jeesus tuli heitäkin (meitäkin) varten.
Mietin vain, mitä sukupolvien, vuosisatojen vääristynytttä taakkaa me suomalaiset kannamme aivoissamme? Ettei se vain olisi 800 vuotisen miehityksen alla elämisen aiheuttama huonous, jonka ylilyönteinä ovat venäläisten pitäminen huonoina ihmisinä ja ruotsalaisten pitäminen hienoina ihmisinä. Me ollaan sitten siinä välissä ”vaan tällaisia”, meillä on ”vaan tällaista - tavallista”. Siihen sisältyy aina ikäänkuin anteeksipyyntö.

Me tarvitsemme kansana ja Verkostona ihan oman helluntain!

Apt.9:1-31 Rusinapullaa ja näkkileipää

2006-03-13T21:49:00.000+02:00

Saulin kääntyminen ja radikaali muutos vainoajasta Jeesuksen seuraajaksi tuntuu ihmeelliseltä. Sitähän se onkin. Mutta sillä tavalla, että no, se kuului siihen aikaan. Nyt meidän on tyydyttävä uskomaan näkemättä, kuivasti. Silloin ilosanoma oli tuoretta vehnäpullaa rusinoiden kanssa. Tänään Suomessa on tyytyminen näkkileipään ilman voita. Tarkoitan siis, että silloin tällöin kuulee arviointeja, että armolahjat ja jopa Pyhä Henki liittyy vain seurakunnan syntymiseen. Nyt meillä on sana ja sakramentit. That´s it. Muuta ei tarvita. Pulinat pois.
Eihän tällaiset ajatukset muuta tarkoita, kuin että kokemattomuudesta on tehty teologiaa. Koska en ole nähnyt / kokenut, sellaista ei siis enää tapahdu tai se on vain vertauskuvallista.

Luepa Paul Hattawayn toimittama kirja kiinalaisesta veli Yunista ”Taivaallinen mies”, niin käsityksesi muuttuu. Se on kertomus kiinalaisesta apostolista, jonka kääntymys ja elämä lähinnä vastaa Saulin hengellisen elämän vaiheita ja Apostolien tekoja, mutta 60-80-luvun Kiinassa.

Kaksi tyyppiä erityisesti nousee esille Apostolien tekojen 9.luvusta: Ananias ja Barnabas. Ananias oli Jeesuksen oppilas, joka oli oppinut kuuntelemaan Jumalan ääntä. Hän oli myös oppinut tottelemaan, olemaan uskollinen pienissä asioissa. Siksi Herra saattoi häntä käyttää.
Barnabas oli ainutlaatuinen rohkaisija. Kun Saul ei voittanut uskovien luottamusta, Barnabas näki pelkojen ja luottamuspulan läpi: Saul oli oikeasti muuttunut mies. Barnabas meni henkilökohtaisesti takuuseen Saulista ja toi hänet sisäpiiriin. Galatalaiskirjeessä Paavali kertoo enemmän tästä hengellisen elämän alkuvaiheesta; mm. kolmen vuoden jaksosta Arabiassa, yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa Jumalan ”yksityiskoulussa”. Siellä hänen identiteettinsä kiinnittyi Jeesuksen: ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa (Gal.2:20).”

Apt.8 Henki yhdistää

2006-03-12T12:29:00.000+02:00

Samoin kuin Jeesuksen kuolema näytti olevan pimeyden riemuvoitto ja siitä tuli hengellisen elämän keskus ja vihollisen täydellinen tappio, samoin kristittyjen vaino koitui Jeesus-viestin menestykseksi. Vainon seurauksena kristityt hajaantuivat Juudeaan ja Samariaan. He eivät voineet vaieta siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet ja kokeneet.

Erityisesti Samariassa syntyi herätys diakoni Filippoksen julistuksen seurauksena. Kun tieto Samarian herätyksestä kantautui Jerusalemiin, Pietari ja Johannes lähetettiin tarkistamaan tilannetta. Pyhä Henki ei ollut vielä tullut keneenkään samarialaisista uskovista. Miksi? Ilman Pyhää Henkeä ei voi olla uskoa Jeesukseen. Paavali sanoo sen selkeästi (1.Kor.12: 3). Pyhä Henki synnyttää uskon. Jotakin puuttui.

Samarialaiset olivat sekakansaa, joiden kanssa kunnon juutalainen ei ollut missään tekemisissä. Kun juutalaiset tulivat pohjoisesta hengellisille juhlille Jerusalemiin, he kiersivät Samarian alueen Jordanin syvänteen kautta, etteivät saastuttaisi itseään ennen juhlaa. Juutalainen ei puhunut samarialaisen kanssa. Nyt kuitenkin kristityt olivat tulleet Samariaan ja Filippos julisti ilosanomaa Jeesuksesta ja samarialiset olivat ottaneet sanan vastaan. Pietari ja Johannes lähtivät varmistamaan, että herätys on syntyisin samasta Hengestä kuin alkuseurakunnan usko. Pyhä Henki vakuutti heidät tästä. Kun he laskivat kätensä uskovien samarialaisten päälle, Pyhä Henki täytti uskovat samalla tavalla kuin Jerusalemissakin. He tunnistivat , että Pyhä Henki tunnustautui näihin uskoviin, vaikka he olivat samarialaisia. Henki mursi valtavat, sukupolvien ajan vaikuttaneet ja ihmisiä erottaneet ennakkoluulot hetkessä. Syntyi yhteys. Kristus on purkanut kaikki erottavat väliseinät ihmisten väliltä. Sitä ei olisi voinut tehdä mikään eikä kukaan muu. Seurakunta on on yksi. Kristuksen ruumis on yksi.

En usko, että tästä voi tehdä opetusta siitä, että kastettu Kristukseen uskova tarvitsee jonkinlaisen toisen siunauksen, Pyhän Hengen kasteen. Mutta sen uskon, että jokaisen kristityn tulee täyttyä Hengellä. Tai niinkuin Paavalin kirjeessä efesolaisille sanotaan: ”Antakaa Hengen täyttää itsenne!” Se ei ole kertapullotus, vaan Paavali puhuu preesensissä; ”täyttykää yhä uudestaan Hengellä.”

Apt.6:1 - 8:2 Runsauden periaate

2006-03-11T23:30:00.000+02:00

Normaalikuva seurakuntaelämästä edelleenkin tai monen perheen elämästä: joku ryhmä tai joku lapsi kokee aina jäävänsä vähemmälle. Niukkuuden periaate näyttää olevan myötäsyntyinen ihmisessä: jos joku saa, se on huono asia, koska kaikki, mitä muut saavat, vähentää automaattisesti minulle kuuluvaa osuutta (sillä periaatteessa minulle kuuluu kaikki). Runsauden periaate on, että hyvää on niin paljon, että siitä riittää kaikille. Sen pohjana on vahva omanarvontunto ja turvallisuudentunne. Hyvästä riittää jaettavaa olipa se sitten arvovaltaa, tunnustusta, taloudellista hyvää, ja se sallii jopa muiden osallistua päätöksentekoon.

Apostolit jakavat tehtäviä, delegoivat vastuuta ja niin yhä useamman tarpeet tulevat täytetyksi ja yhä useammat pääsevät osalliseksi siitä ilosta, että voivat palvella muita. Kukin voi palvella parhaiten oman kutsumuksensa suuntaisessa tehtävässä. Vastuun jakaminen nostaa esiin Stefanoksen, jolla on enemmänkin jaettavaa, kuin hänelle annettu tehtävä tarjosi. Hänen ja muiden siunaaminen tehtävään vapautti hänet toimimaan Jumalan Hengen voimassa ja johdatuksessa. Hän julisti ilosanomaa Jeesuksesta sellaisella voimalla, että vallanpitäjät kiusaantuivat toden teolla ja julistivat Stefanokselle pikatuomion.

Usein tapahtuu niin, että kun Jumalan Henki alkaa toimia voimakkaasti ja ihmiset alkavat herätä ja kääntyä, vallan kahvassa olevat häiriintyvät. Herätysten historiaa lukiessa tämä näyttää säännönmukaiselta. Ilosanoma Jeesuksesta on väkevä voima. Samalla kun se herättää etsivät, se paaduttaa ne, jotka eivät halua kääntyä, ettei heidän tekojansa nuhdeltaisi.

Apt.5:12-42 "...peljätä ja rakastaa..."

2006-03-10T11:13:00.000+02:00

”Kukaan muu ei rohjennut liittyä heidän seuraansa.”
Joutuminen Jumalan tekojen todistajaksi saa aina aikaan liikettä joko lähemmäksi Jumalaa tai kauemmas. Kun Pietari sai suuren kalansaaliin, niin hänen spontaani reaktionsa oli synnintunnustus: ”Mene pois minun luotani, Herra. Minä olen syntinen mies.” Hän ei juossut pakoon vaan jäi oman pahuutensa tunnustaen valoon, Jeesuksen lähelle. Kun Jumalan voima ja sen mukana Jumalan pyhyys tulee lähelle, oma sisin - asenteeni ja motiivini - joutuu läpivalaisuun. Jeesus sanoi eräälle juutalaiselle opettajalle: ”Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.”

Kaipaan aikaa (tai totta puhuen en aina), jolloin Pyhä Henki vaikutti raamattupiirissämme niin, että usein kokoontumissamme Hän profeetallisin sanoin paljasti läsnäolijoiden salaiset synnit, tekopyhyyden, väärät asenteet. Emme tienneet armolahjoista mitään, olimme ihan tuoreita uskovia. Emme olleet edes kuulleet opetusta profetiasta. Vasta pari vuotta jälkeenpäin ymmärsimme, mistä oli kyse.

Se tapahtui tavallisessa keskustelussa; jonkun huvittuneena lausuttu kommentti vaikutti yhteen läsnäolijaan kuin pommi ja hän rupesi itkemään, iso mies, että hän on juuri tässä kohdassa rikkonut ja voisitteko, veljet, julistaa hänelle synnit anteeksi. Jumalan läsnäolo mursi meidät yhden toisensa jälkeen kirjaimellisesti polvilleen. Tai jonkun rukouksessa lausumat sanat toimivat Pyhän Hengen paljastavana valona. Näiden tapausten seurauksena, minulle tuli pelko mennä tapaamisiimme. Tajusin, että olemme siellä erityisellä tavalla Jumalan kasvojen edessä. Eikä vain siellä, vaan koko elämämme eletään siinä valossa.

Apt.4- 5:11 Totuus tekee vapaaksi

2006-03-09T07:54:00.000+02:00

Vallankäytössä - sekä uskonnollisen että maallisen - on kiusallista, että joskus vallankäyttäjät luulevat toimivansa yhteiseksi hyväksi, kansan parhaaksi ja jopa kansakunnan parhaaksi. Useimmiten heillä on oma lehmä ojassa; taloudelliset edut, oma julkisivu, oma valta, ulkoa tuleva painostus ja erilaiset uhkat (roomalaisen miehittäjän mielivalta) jne. Jeesus sanoi, että hänen seurassaan ihminen kohtaa totuuden, joka tekee ihmisestä vapaan (Joh.8:31-36). Juutalaisten johtajia sitoivat vallanhalu, muutoksen pelko ja oman aseman menettäminen. Pitäessään niistä kiinni, he hukkasivat elämän.

Pietarilla ja Johanneksella ei ollut mitään menettävää. Elämänsä he olivat antaneet Jumalan käyttöön. Ylösnousemus kuolleista oli niin voimakas kokemus, että he tiesivät, ettei mikään voi heitä todellisesti vahingoittaa. He tiesivät, kuka on heidän lähettäjänsä, he tiesivät oman asemansa Jumalan valtakunnan lähettiläinä. Yhtä vähän kuin minkään maan suurlähettiläs kuvittelee olevansa vieraassa maassa omalla asiallaan, yhtä vähän apostolit kuvittelivat edustavansa vain itseään ja omia mielipiteitään. He tiesivät kuka seisoo heidän takanaan. He tiesivät, millaista valtakuntaa he edustavat. He tiesivät, millainen valta ja millainen auktoriteetti oli heille uskottu. Se ei ollut heidän omansa. He seisoivat uhkailujen edessä selkä suorana.

Sama tieto elähdytti koko alkuseurakuntaa. He tiesivät, että Jumalan valtakunnan käyttövoima on rakkaus. He tekivät siitä käytännön elämää. Ei edes raha hallinnut heitä. Mutta jokaisessa vaanii pieni perkele, joka haluaa arvostusta ja kiitosta mahdollisimman halvalla, todellista hintaa maksamatta. Se sai alkuseurakunnassa ankaran tuomion. Pyhä Henki toi valoon tekopyhyyden ja lausui siitä tuomion. Sydänkohtaus häpeän tultua julkiseksi oli pelottava muistutus totuuden merkityksestä Jumalan valtakunnassa. Ilman totuutta ei mitään todellista voi rakentaa.

Apt.3 Jumalan valtakunta tulee näkyväksi

2006-03-08T16:59:00.000+02:00

Tulee mieleen Jeesuksen vertaus naapurista, joka yösydännä menee rymistelemään ystävänsä ovelle ja pyytämään leipää (Luuk.11:5-13). Hän tekee sen siksi, että tuoksusta tietää, että ystävällä on leipää ja siksi, että hän todella tarvitsee sitä vieraalleen vieraanvaraisuuden lain täyttääkseen. Hän on sinnikäs ystävänsä ovella, koska hän tietää, että tällä on, mitä antaa. Hän TIETÄÄ. Pietari toteaa, että hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta sitä mitä minulla ON, sitä minä sinulle annan: "Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä: nouse ja kävele." Mies parantui.

Pietari oli varma, että Jumalan valtakunnan aarteet ovat hänen käytössään. Hän oli varma, että hänellä Jumalan lapsena, taivaan valtakunnan kansalaisena, Jeesuksen ystävänä on käytössään kaikki taivaan aarteet. Jeesus antoi oppilailleen arvovallan ja voiman kaiken vihollisen voiman ylitse (Luuk.10:17-20). Seurakunta on kutsuttu ja valtuutettu käyttämään tätä arvovaltaa tänään Jeesuksen nimessä. Päämääränä on ihmisten saattaminen oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Samalla arvovallalla annetaan synnit anteeksi ja parannetaan sairaat. Seurakunta on kutsuttu ja valtuutettu tekemään edelleen tätä, jatkamaan Jeesuksen työtä ja toimimaan Pietarin ja Johanneksen tavoin. Jumalan valtakunta on edelleen lähellä. Edelleen me kutsumme sinne ihmisiä.

Miksi on niin vaikeaa ottaa todesta, että seurakunnalla ja Jeesuksen seuraajilla on edelleen sama tehtävänanto voimassa: Julistaa Jumalan valtakuntaa; kääntykää ja uskokaa ilosanoma? Miksi on niin vaikea hyväksyä, että minulla, joka olen pannut toivoni Jeesukseen, on Jeesuksen antama arvovalta olla hänen todistajansa, Jumalan valtakunnan suurlähettiläs, käyttää valtaa jopa sairauden ylitse? Valtuutus on annettu armosta, ei kenenkään ihmisen kelvollisuuden tähden.

Seurakunta on hukannut paljon luopuessaan tästä tehtävästä. Se valtuutus pitää nöyränä, sillä samalla kertaa kun tiedän, että aarre on annettu minulle, olen ikävän tietoinen omasta kelvottomuudestani. Tätä aarretta ei ole annettu minun hallittavakseni. Kaikki on Isän kädessä.

Apt.2 Pyhän Hengen vaikutuksia

2006-03-04T17:06:00.000+02:00

Pyhän Hengen vuodatus helluntaina oli äänekäs ja ällistyttävä kokemus sekä sille runsaan sadan hengen ydinseurakunnalle että toiselle yli 3000 ihmisen joukolle, joka juoksi kokoon myrskyisän humahduksen kuultuaan. 'Voima korkeudesta', jota Jeesus oli pyytänyt heitä odottamaan, oli näkyvä ja koettava ilmiö. Näkymätön tuli melkein käsin kosketeltavaksi, mutta ei aivan. He näkivät, he kuulivat, he kokivat ja he tunsivat vaikutukset. Heidät täytettiin Hengellä.

Kun ensi kerran koin helluntaihin verrattavan täyttymisen, se oli kuin näkymätön voima, joka tarttui kieleeni ja alkoi muodostaa sanoja, joihin kieleni ja suuni vaikeasti taipui. Mutta minun oli tuotettava ääni ja näkymätön voima muovasi äänivirrasta outoja sanoja. Toinen kokemukseen liittyvä seuraus oli valtava ilo. Se kupli jostakin syvältä sisimmästä. Ilo jäi kuukausiksi asumaan minuun. Kaikki työ oli silloin pelkkää iloa. Halusin rakastaa koko maailmaa.

Pietarin saarnan kuulijoiden ei kerrota 'täyttyneen' Hengellä. Raamattu ei kerro mistään erikoisista ilmiöistä. Pyhä Henki vaikutti heidän sisimmässään 'piston'. Joukosta kuului kysymyksiä, joissa ihmeteltiin, mistä oikein on kyse. Toiset äänet vastaavat, että porukka on aivan humalassa. Pietari toteaa, että se tuskin on todennäköistä, sillä nythän on vasta aamu. Sitten hänen puheensa aikana Hengen vaikuttama omantunnon herääminen alkaa herättää kysymyksiä. Eri puolilta kuuluu: "Miehet, mitä pitää tehdä?" Pietari aloittaa julkisen toimintansa samoin kuin Jeesus, kutsumalla kuulijansa kääntymään, tekemään täydellisen suunnanmuutoksen. Tähän asti tie on vienyt oman mielen mukaan, mukavuuden ja mielihalujen perässä. Jumalan tahdolla ei ole ollut heidän elämässään mitään osaa. Pietari kutsuu heidät saamaan synnit anteeksi ja ottamaan vastaan Pyhän Hegen lahjan.

Sen jälkeen kerrotaan hyvin käytännöllisiä asioita, mitä Pyhä Henki sai aikaan ihmisten elämässä: syntyi palava usko Jeesukseen, halu kuulla ja ottaa vastaan opetusta, halu ottaa uhrautuvasti vastuuta toinen toisistaan, into viettää aikaa yhdessä toisten uskovien kanssa, luonteva arkinen tapa olla Kristuksen todistaja ja siunaus seurasi; Herra synnytti uskon yhä uusissa ihmisissä - naapureissa, sukulaisissa, työtovereissa - ja he liittyivät seurakuntaan.

Joku sanoikin karismaattista ilmiöistä, että tärkeää ei ole kaatuminen tai muut erikoiset tapahtumat. Tärkeää on mitä tapahtuu kaatumisen tai ilmiöiden jälkeen.

Apt.1 Tiedosta osaksi elämää

2006-03-04T14:51:00.000+02:00

Apostolien tekojen alussa Luukas tarkentaa evankeliuminsa loppujakeita. Hän kertoo hieman laajemmin Jeesuksen lupauksesta tulevasta Pyhän Hengen vuodatuksesta. Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen Jeesuksen oppilaat ovat vielä kiinni alkuaikojen mielikuvissa, jotka elivät kansan keskuudessa: Tuleva Messias rakentaa valtakuntansa Israeliin ja miehittäjä ajetaan mereen. Kärsimysten keskellä eli horjuva toive vahvasta hallitsijasta, joka tuo vapautuksen. Vanhan testamentin profetioita tulkittiin omasta kaipauksesta käsin. He kyselevät, että joko nyt hän rakentaa valtakuntansa maan päälle.
Jeesus vastaa heille, kiinnittämällä heidän odotuksensa johonkin sellaiseen, jota he pystyivät kuvittelemaan yhtä vähän kuin pari kuukautta aiemmin ylösnousemusta kuolleista. Pyhä Henki tulee, te saatte voiman, teistä tulee todistajia, 'martyros'. Kreikan todistaja-sanasta tulee marttyyri, veritodistaja. Hän seisoo loppuun asti vakaumuksensa takana. Mistä minun arvomaailmani saa voimansa? Miten valmis olen edustamaan sitä, mihin sanon uskovani ja millä hinnalla?

Olen löytänyt itsestäni puolen, joka intoilee ilosanoman leviämisestä, innovatiivisista tavoista, joilla jotkut vievät sitä eteenpäin. Olen kuitenkin törmännyt siihen, että ilosanoman keskeisin juttu liittyy rakastamiseen ja palvelemiseen. Ellei puheen lisäksi löydy käytännöllistä todistusta rakastamisesta, palvelemisesta ja yhteydestä, niin Jeesus-puheilta putoaa pohja pois. Juuri tästä Jeesuksen lupauksessa on kyse: Kun Pyhä Henki tulee, hän tekee rakkaudesta totta pienen ihmisen elämässä. Jeesus sanoo, että 'te olette minun todistajani'. Muutoksen aikaansaaja on Pyhä Henki, ei ihmisen yritys ja pinnistys.

Oppilaat eivät kiirehtineet eteenpäin vaan pysyivät yksinkertaisessa kuuliaisuudessa ja odottivat. Heillä oli Jeesuksen maailmanvalloituskäsky: Menkää kaikkeen maailmaan. Mutta miten, mutta minne? He odottivat, vaikka eivät ollenkaan tienneet, mitä on tulossa. Iso osa sekamelskasta elämässäni on syntynyt, kun en ole jaksanut odottaa, vaan olen kiirehtinyt asioiden edelle. Odottaminen on yksinkertaista kuuliaisuutta. Oppilaiden odotukseen kuului paljon yhteistä rukousta.